Syksyä kohti mennään. Pimeys tulee aikaisemmin ja aamuöisin on jo selvästi viileämpää. Auringon paistaessa päiväsaikaan on tosin edelleenkin varsin lämmintä. Päiväperhosia on mukavasti liikkeellä. Amiraaleja ja suruvaippoja lentelee pihapiireissä, ojan ja pellon varsien keltakukkaisilla pientareilla lepattelee erilaisia hopeatäpliä, lanttu- ja sitruunaperhosia. Keisarinviittojen lomassa voi nähdä harvinaisempia etelänhopeatäpliäkin Raaseporissa. Kannussinisiipi on ollut yllättävän runsaslukuinen tänä vuonna. Laji tekee vielä yhden polven syyskuulle. Kirkkonummella tavattiin ruskokultasiipi, tulokaslaji on ottamassa jalansijaa maassamme. Runsastuva laji on myös tammisirppisiipi, jota tulee valolle jalopuumetsiköissä. Keltaritariyökkönen jatkaa niin ikään levittäytymistään. Metsistä löytää kehrääjäperhosten toukkia mustikka- ja sieniretkillä.
 |
| Pikkutikka on mukava yllätys Halikonlahden ruovikoissa. |
Lintupuolella bongareita sai liikkeelle Nivalan rääkkähaikara heinäkuun lopulla, edellisestä bongattavana olleesta linnusta oli ehtinyt kulua jo 34 vuotta. Ruskosotka viihtyy edelleen Salon Omenojärvellä, nokisorsa Porissa ja amerikanhaapana Helsingissä. Lintujen pesinnät alkavat olla kutakuinkin ohi. SSP-paikoilla on ihmetelty lintujen vähyyttä. Nyt määrät ovat alkaneet nousta, mutta jäädään kuitenkin selvästi jälkeen viime vuoden lukemista. Elokuulle tultaessa punavarpuset ovat jo hävinneet reviireiltä. Pajulinnut ja tiltaltit aloittavat muuttonsa kerttujen tapaan varhain heinäkuun lopulla. Ruovikoissa lymyilee nuoria pajusirkkuja ja kymmenittäin ruokokerttusia, vähälukuisimpina myös muita kerttusia. Tiaisten vähyyden huomaa joka paikassa. Silloin tällöin verkkoihin eksyy myös Halikonlahden rantametsissä pesivä pikkutikka. Viiksitimalit kiertelevät laajalti Viurilanlahden pohjukkaa pitkin.
 |
| Nuori lehtokerttu on asultaan vaatimaton. |
