Alkuviikko meni joutuisasti Utössä retkeillen ja sadekuuroja väistellen. Lämpötila oli reilut +15 astetta ja länsituuli heikko. Matkalla Pärnäisistä Utöhön en havainnut mitään erikoista. Saaressa noukin malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkia malilta eli koiruoholta, josta jää sormiin erikoinen tuoksu. Toukkien kasvattaminen on työlästä, mutta mielenkiintoista seurattavaa. Pienet toukat syövät ahnaasti ja naamioituvat mestarillisesti kasvustoon. Isot toukat ovat useimmiten pistiäisten loisimia. Kävin katsomassa, miten syyssyrikkä vetää puoleensa päiväperhosia. Lukuisa joukko nokkos- ja neitoperhosia hääräili kukkien kimpussa, joukossa amiraali, sitruuna- ja ohdakeperhonen. Valkoiset päiväperhoset, kaali- ja lanttuperhonen vierailivat rantakukilla. Pikkukultasiipiä pyrähteli maan rajassa siellä täällä.
 |
| Neito- ja nokkosperhonen syyssyrikällä. |
 |
| Suopayrtti houkuttelee mm. gammayökkösiä. |
Illan hämärtyessä gammayökköset pörräilivät paitsi syyssyrikällä myös suopayrtillä sankoin joukoin. Korvan vierestä pörähti todennäköinen kiertokiitäjä, joka ei kuitenkaan jäänyt millekään kukalle, ei edes valkotupakalle eikä ruotsinköynnöskuusamalle. Yön pimeydessä oli mielenkiintoista havaita tumman päiväperhosen, ilmeisesti amiraalin, etsiytymistä piippuun yölevolle. Paras elämys oli kuitenkin revontulien ilmestyminen pohjoistaivaalle. Himmeä pitkä kaari ja siihen liittyneet pystysäteet näyttäytyivät keskiyölle saakka. Monelta jäivät revontulet näkemättä. Kaikki eivät ole yökyöpeleitä. Tiistain vastainen yö oli melko lämmin, seuraava sitä vastoin selvästi viileämpi puolikuutamo ja kirkas tähtitaivas.
 |
| Amiraali, jolla on toinen siiven yläkulma rikki. |
 |
| Maakellarin haarapääskyn poikanen pesässään. |
Päiväsaikaan seurailin maakellarissa pesivää haarapääskyparia. Niillä on pesässä yksi puolikasvuinen poikanen. Uskomatonta on se, miten nopeasti pääsky pujahtaa oviaukosta sisään, kääntyy perälle, syöttää lennosta poikasen ja tulee takaisin ulos. Kaikki tapahtuu parissa sekunnissa. Poikasella on nyt rengas jalassa ja toivottavasti tästä yksilöstä saadaan joskus tietoa. Haarapääskyt talvehtivat Etelä-Afrikassa asti. Saaresta löytyi kuovi- ja pikkusirrejä, rantasipejä, valko- ja mustavikloja, tyllejä ja meriharakka mainitakseni. Varpus- ja tuulihaukka olivat näkyvimmät petolintulajit. Pikkulinnuista pajulinnut, siepot, hernekertut, pensastaskut ja västäräkit liikkuivat parvena kylällä ja niityllä. Keskiviikkona eteen tupsahti syksyn eka puukiipijä ja Jorman pihapensaissa nähtiin kaksi mustapääkerttua. Merimetsoja ja naurulokkeja oli kokoontunut lähiluodoille kymmenittäin. Erään mökin pihassa räystäiltä tipahti vettä sadevesitynnyreihin, jotka olivat pintaan asti täynnä vettä. Harmaasiepot istahtivat tynnyrin reunalle ja hyödynsivät roiskuvia vesipisaroita höyhenpukuunsa. Toisaalla ohilentävä varpushaukka ärsyttää haarapääskyjä suunnattomasti. Niinpä haukka sai joka kerta tehdä käännöksiä ja väistöliikkeitä.
