Helmikuun loppupuolisko on ollut hyvin lauhaa ja keväistä. Plussakelit ja etelästä tulleet saderintamat ovat sulattaneet lunta vauhdilla. Pellot ovat paljaita, järvissä on ohut jääkansi ja joet ovat alkaneet tulvia. Maassa ei ole routaa laisinkaan, vaikka eletään talvikuukautta kalenterin mukaan. Lintujen kevätlaulu on aktiivista. Viherpeipot ja tiaiset pitävät äänekästä konserttia. Salon Halikonlahden puhdistamolle tupsahtanut harvinainen keltahemppo on innostunut laulamaan bongarien iloksi. Se on viihtynyt alueella jo monta päivää. Kestorarit arokiuru, jalohaikara, mustakurkkurautiainen ja valkopäätiainen ovat aina vaan paikalla. Heinäveden Karvion kanavalla uiskentelee nuori jääkuikka, joka kalastelee virtaavassa vedessä taimenia. Varsin upea näky. Rannoilla oleskelee myös useita koskikaroja. Muuttolintuja valuu pikku hiljaa lisää Suomeen. Sepel- ja uuttukyyhkyjen, peippojen, kiurujen, kottaraisten ja töyhtöhyyppien ensimmäiset tiedustelijat ovat saapuneet etelärannikolle. Joitakin hanhia ja joutsenia lepäilee lumettomilla pelloilla. Muita vesilintuja ja petolintuja on niin ikään kirjattu havaintoihin. Keväisten säiden jatkuessa maaliskuulle asti voi helmikuun puolella tulla vielä yllättäviä saapujia etuajassa.
 |
| Jääkuikka kalastelee Heinäveden Karvion upeissa maisemissa. |
 |
| Laulujoutsenia on jo saapunut etelärannikon oraspelloille. |
