Tiistaina 20.5. oli vuorossa kolmipäiväinen Utön retki, johon mahtui paljon elämyksiä. Korkeapaine jatkui, mantereella oli helteistä ja tuuli kävi eteläisistä ilmansuunnista. Turkulaiset lintukonkarit, Gamlingarna, matkasivat myös Utöhön samaan aikaan. Lampiviklot olivat jo ennättäneet häipyä ja arktisten hanhien muutto oli käynnissä. Jurmo saikin uuden saaripinnan punakaulahanhesta, joka oli ohittanut myös Utön ennen aamukahdeksaa, mutta miehittäjät olivat olleet muissa askareissa. Rolle oli havainnut ensimmäiset etelästä tulleet päiväperhosvaeltajat, amiraalin ja ohdakeperhosen. Saari oli kesäisen kauniissa asussaan keto-orvokkien ja voikukkien värittäessä maisemaa.
 |
| Utön kyläraittia, josta kuulee usein sepelsiepon ääntelyä. |
 |
| Keto-orvokit kukkivat kallioiden rinteissä. |
 |
| Ohdakeperhoset ovat vaeltaneet maahamme etelästä. |
Keskiviikkona 21.5. oli säpinää saaressa. Arktikamuutto oli vaisua, mutta pikkulintuja ihan mukavasti. Sepelsieppokoiras hiippaili varhain aamulla lepikon reunassa, mutta hiljeni joksikin aikaa, kunnes löytyi uudestaan samasta paikkaa, jolloin lintu määritettiin kuvista vanhaksi koiraaksi. Muista mainittakoot pikkusiepot, idänuunilinnut ja koulun nokkavarpuset. Kesken kottaraisrengastusteni sain soiton, että Utön kylällä pyörii saarelle uusi laji, pihamaina! Ensiksi en tahtonut uskoa koko juttua, mutta niin vakuuttavasti Gamlingarna asian esitti, että sulloin kottaraisen pojat pönttöön ja lähdin kiireesti katsomaan muukalaiskottaraista, jonka Hannu Hilke oli ensin plokannut silmiinsä. Erikoisen näköinen kyläveijari istuskeli puiden latvoissa, käväisi maassa, arkana lennähti talojen taakse ja hävisi vartin jälkeen totaalisesti jonnekin. Muualla Euroopassa lajia pidetään yleisesti häkkilintuna, minkä vuoksi yhtäkään lintumiestä ja bongarivenettä ei saareen saapunut. Olisiko kuitenkin kannattanut? Tenovuo kertoo blogissaan ansiokkaasti hyvät perusteet pihamainan luonnollisesta harhautumisesta villistä populaatiosta tiettävästi Etelä-Venäjän suunnalta. Erinomaiset kuvat löytyvät myös samasta lähteestä. Viime päivinä on puhaltanut pitkään poikkeuksellisen lämmin helleaalto, joka on lähtöisin kaukaa Mustanmeren suunnalta. Tuuli kääntyi etelään ja on kierrättänyt Suomeen lukuisia pikkurariteetteja, valkosiipitiiroja, kiljukotkalajeja, arosuohaukkoja ja viimeksi Inkoossa puputtavan idänkäkikandidaatin. Lähtöalue siis jotakuinkin sama. Samassa rintamassa saapuivat ensimmäiset kuluneet perhosvaeltajat. Nämä ovat kaikki faktoja. Iltapäivällä pihamaina löytyi uudestaan kappelin luota. Lintu meinasi istahtaa ristin päälle, mutta tyytyi katonharjaan, josta se lennähti heinikkoon ruokailemaan. Tunnin oleskelun jälkeen ei kummajaisesta tehty enää havaintoja. Seuraavana aamuna pihamaina bongattiin lyhyesti Jurmosta. Kottaraisia rengastin 76 poikasta 16 pöntöstä keskiarvon jäätyä alle viiden aiempia vuosia huonommaksi. Lisäksi löytyi yksi munapesye ja kaksi poikaspesää, joissa oli liian pienet poikaset. Suurimmat poikaset olivat jo viittä vaille lentoonlähtöä. Mielenkiintoa herätti myös satakieli, joka lauloi täsmälleen etelänsatakielen nuotilla. Pukutuntomerkit eivät kuitenkaan täsmänneet, joten uutta saaripinnaa ei siten Utölle saatu.
 |
| Lapasorsapari viihtyy sataman rannassa. |
 |
| Merihanhia näkee saaressa useita pareja. |
 |
| Kottaraisen poikanen vaatii lisää ruokaa ja pikaisesti! |
Torstai 22.5. hanhet muuttivat aamuvarhain näyttävinä parvina majakkasaaren molemmilta puolilta. Yli 5000 hanhea, todennäköisesti kaikki sepel- ja valkoposkihanhia, harmittavasti ei taaskaan yhtään punakaulahanhea joukossa. Kuikkia ja punakuireja livahti hanhimassojen välistä pieniä parvia. Saaressa oli jälleen sepelsieppokoiras, nyt vaihteeksi nuori koiras. Naaraat ovat toistaiseksi puuttuneet. Pesimäpuuhat onnistuvat kirjosieppojenkin kanssa tarvittaessa. Saunalahdella uiskenteli haahkan untuvikkoja, ensimmäiset oli havaittu 19.5. tiedon mukaan. Amiraali oli havaittu hotellilla ja ohdakeperhosia lenteli ainakin 3 yksilöä, joista kaksi luotsiasemalla. Itäniityn poluilla on satoja heinänorsun toukkia, joten kannattaa olla varovainen alueella liikkuessaan. Toukat eivät maistu linnuille, joten ne saavat olla siellä varsin rauhassa. Itärannan kahlaajilla, punajalkaviklolla ja tyllillä, on munapesiä ja emot varoittelevat aktiivisesti ympärillä. Huomaa siirtyä kauemmaksi rannasta.
