Varpunen jouluaamuna

Otsikon ajankohta alkaa olla pian käsillä. Salon kaupungissa niin kuin muuallakin päin Suomea orapihlaja-aidoissa melskaavia varpusia on entistä vähemmän. Varpusen reviireitä ovat vallanneet sen lähisukulaiset pikkuvarpuset, joita oli viime tammikuun Pihabongauksessa ensimmäistä kertaa tavallista varpusta runsaammin. Varpusen kohdalla taantumista ovat aiheuttaneet ainakin tiilikattojen korvaaminen muulla materiaalilla, heikko poikastuotto seurausta huonosta ravinnosta ja maaseudulla kotieläinten väheneminen. Sen olen vuosien varrella huomannut, että lampaiden, lehmien ja hevosten pito tilalla on selvästi yhteydessä varpuspopulaatioon. Utössä on tavattu kahtena peräkkäisenä syksynä yksittäisiä varpusia pitkän poissaolon jälkeen yhä suurempien pikkuvarpusparvien kera. Samoina ajankohtina on niityillä laiduntanut muutamia lampaita, joita ei ennen ole myöskään ollut. Varpunen on ilmeisesti huonompi sopeutumaan muutokseen kuin pikkuvarpunen, joka valloittaa pihapöntöt ja metallitolppien onkalot, viihtyy isoissa parvissa ruokinnoilla ja ruderaateilla osan kannasta muuttaen Suomen rajojen ulkopuolelle. Vuosien saatossa pääasiassa Salosta rengastamistani pikkuvarpusista ja varpusista ei ole tullut ainuttakaan kontrollia ja löytöä tähän päivään mennessä rengastusmäärän ollessa kaikkiaan noin 130 yksilöä. Varpunen on enemmän paikkalintu kuin serkkunsa pikkuvarpunen. Toivotaan, että varpuset tirskuttavat jatkossakin ilonamme jouluaamu mukaan lukien.

Kaksi varpusta. Oikealla vanha ja vasemmalla nuori koiras.
Huomaa selvät värierot mm. päänseudulla ja peitinhöyhenissä.