perjantai 1. heinäkuuta 2011

Keskikesän kukkaniittyjen päiväperhosia

Peltotiet, radanvarret ja tienpientareet kukkivat värikkäästi ja tuoksuvat miellyttävästi. Niittykukat ovat puhjenneet kukkaloistoonsa. Päivänkakkarat, kellokasvit, apilat, hiirenvirnat, niittynätkelmät ja matarat houkuttelevat moninaisen joukon päiväperhosia. Lyhyelläkin runsaskukkaisella reitillä voi havaita huomattavan monta eri päiväperhoslajia. Tummanruskeat tesmaperhoset ovat verraten yleisiä heinäperhosia. Samanvärisiä ovat papurikot, jotka nopeasti ja levottomasti lentävät paikasta toiseen pysähtyen vain hetkeksi lepäämään niittypolkujen varsille ja metsänlaiteille. Niityillä kirmaa näitä pienempi idänniittyperhonen, joka on kauttaaltaan lämpimänruskean värinen ja takasiipien alapinnoilla on tunnusomainen silmätäplärivistö. Ruosteenruskea ja tummatäpläinen niittyhopeatäplä kuuluu kukkaniittyjen vakiolajistoon. Kirjava ja tanakka piippopaksupää pyrähtää usein päivänkakkaralle tai saunakukalle. Lauhahiipijät käyvät samoilla apajilla istuen myös ohdakkeen kukilla. Latojen edustoilla ja peltoteillä tapaa tämän kesän nokkosperhospolvea. Kauniit ja hohtavat sinisiivet ja kultasiivet piristävät värikkäästi niittyjen hyönteiselämää. Hopea- ja niittysinisiipien koiraat ovat sinisiä ja naaraat vaatimattoman ruskeita. Kultasiivillä koiraat koreilevat paremmissa väreissä kuin naaraat. Loisto- ja pikkukultasiipi löytyvät melkeinpä joka niityltä, sen sijaan ketokultasiipi on vaateliaampi niittylaji, joka suosii erityisesti hoidettuja kukkaniittyjä ja perinnemaisemia. Apilan ja mataran tuoksuinen pellon laita tuottaa miellyttävän yllätyksen, kun kovakuoriaisiin kuuluvat kiiltomadot tuikkivat vihreillä valoillaan kesäillan hämärtyessä, jolloin päiväperhoset ovat jo lepopaikoillaan.

Nokkosperhonen paistattelee päivää harmaan ladon seinällä.

Hopeasinisiipikoiras on niittyjen koristus.

Piippopaksupäänaaras peltosauniolla eli saunakukalla.

Idänniittyperhonen on kukkaniittyjen vakiolajistoa.

Apilat ja matarat tuovat tuoksua ja väriä niityille.