Maakellareissa ja luolissa lymyilee joukko perhosia, jotka viettävät läpi talven horroksessa muutaman plusasteen lämmössä. Mittariperhosista yksi kolmesta aikuistalvehtijasta on tummankirjava kiiltomittari. Samassa talvehtimispaikassa niitä on vain muutamia yksilöitä istuen betoni- tai kallioseinämässä. Lämmön noustessa mittarit voivat siirtyä toiseen kohtaan talven aikana. Näiden kanssa esiintyy usein maamme pitkäikäisimpiä yöperhosiamme, punaruskeantäplikkäitä liuskayökkösiä, jotka voivat talvehtia ryhmässä aivan toisissaan kiinni. Kosteus tarttuu ajan myötä siipien yläpinnoille. Lepakoilla on havaittavissa myös sama ilmiö. Elintoiminnot ovat minimissään horroksessa. Kevään korvalla toukokuussa perhoset pujahtavat ulos ilmanvaihtokanavien ja luolien suuaukkojen kautta. Samassa paikassa talvehtinut nokkosperhonen on jo liihotellut pois tovereitaan aiemmin nauttimaan koivun rungolla tippuvasta mahlasta. Viime vuonna nokkosperhonen oli kömpinyt esille Salon Vilhonkadun liikerakennusten kätköistä 19.maaliskuuta ja ilahduttanut ohikulkevaa katuyleisöä. Joskus nokkosperhosen voi nähdä jo alkutalvesta ikkunoiden välissä räpistelemässä. Onpa yksi havainto peräisin joulumyyjäisten ajalta. Ensimmäiset ulkona lentävät nokkosperhoset nähdään tavallisesti maaliskuussa, liuska-, neito- ja sitruunaperhoset sekä suruvaipat huhtikuussa. Poikkeuksiakin on, sillä vuodet eivät ole veljiä keskenään. Hyvin lämpiminä kevätpäivinä maaliskuun lopulla 2007 lennossa oli yhtäaikaa kaikki tutut viisi aikuisina talvehtivaa päiväperhoslajiamme.
 |
| Kiiltomittari talvehtimassa koskelaisessa maakellarissa. |
