Kevätmuutto vauhdissa

Varsin ankaran ja talvisen pakkasjakson jälkeen helmikuun viimeinen viikko on ollut todella keväinen. Lämpötilat nousivat päivittäin selvästi plussan puolelle ja auringolla on jo tehoa. Lumi on alkanut sulaa, Lounais-Suomen pelloilla on näkyvissä pälvipaikkoja ja sulia lätäköitä. Vihreä oras on tullut esille. Metsissä sen sijaan lunta riittää kahlattavaksi asti. Kevät ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan kirjaimellisesti lunta tupaan on tulossa jossakin vaiheessa. Merenlahdet ja joet ovat vielä pääosin jäässä. 

Töyhtöhyyppiä on jo saapunut lounaisrannikolle.

Ensimmäisten matalapainerintamien myötä lintujen kevätmuuttoon tuli vauhtia. Pelloilla on nyt paikoin kymmenittäin kiuruja ja töyhtöhyyppiä, kottaraisia ja uuttukyyhkyjä hieman vähemmän. Myös varislintuja, lähinnä naakkoja ja variksia saapuu maahamme vaivihkaa pienissä parvissa. Vesilintupuolelta ensimmäiset laulujoutsenet ja merihanhet ovat tunnustelleet maaperää, saaristossa etenkin telkkien määrä on noussut huomattavasti. Useita kaulushaikaroita piileskelee ruovikoissa ja pienissä sulapaikoissa, jotka ovat viime päivinä onneksi suurentuneet. Hyvä kevään alkava merkki on mustarastaan haikean surumielinen kevätlaulu, jota kuulee aikaisin aamulla pimeällä Salon keskustassakin monesta paikasta. Ensimmäinen huilutaituri oli äänessä 24.helmikuuta. Mustarastaita on tullut lisää muualta, pihabongauksessa niitä ei havaittu kuin yksi yksilö.  

Aurinkoisia pakkassäitä

Helmikuun alku on ollut etelässäkin varsin talvinen. Lunta on maassa paljon, sulat ovat jäätyneet ja öisin on pitänyt pakkasta lähes -20 astetta. Aurinko on ruvennut mukavasti lämmittämään päiväsaikaan. Talitiaiset tapailevat ti-ti-tyy säettään. Turkinkyyhkyt ovat sen sijaan huhuilleet Salon kortteleissa jo pidemmän aikaa. Pöllöt ovat hiljentyneet kovempien pakkasten myötä. Joka kevät sää jännätä, millainen myyrä- ja pöllövuodesta oikein tulee. Talvisessa lintumaailmassa on tarjolla pikku-uikkuja ja liejukanoja eri paikoissa. Riihimäen töyhtökiuru on edelleen paikalla samoin kuin hiljattain löytynyt Salon lapinsirkku. Tammikuun lopun pihabongauksessa tiklejä näkyi runsaasti, samoin pikkuvarpusia oli tavanomaista enemmän. 

Jääpuikot ovat ensimmäinen kevään merkki.

Salon Moisionkoskessa on enää vähän sulapaikkoja.

    

Suomen toinen ohotanlokki

Kymenlaakson Kuusankoskelta löytyi eilen todella harvinainen lintulaji, Suomen toinen ohotanlokki. Kiitos löytäjälle Elissa Soikkelille. Lintu oli tänäänkin hyvin bongattavissa koko päivän muutaman harmaalokin, parin laulujoutsenen ja kymmenien sinisorsien seurassa. Pullat kiinnostivat lokkia jäämään alueelle. Porukat saivat lähikuvia makean täydeltä. Lintu jäi yöpymään Kymijoen rantaan, josta se löytynee huomennakin. Töyhtökiuru on sinnitellyt Riihimäen K-marketilla useita viikkoja ruokinnan turvin.

 

Ohotanlokki lennossa. Kuva: Janne Riihimäki.

Ohotanlokki toisen kerran Suomessa. Kuva: Janne Riihimäki.

Loppiaisen jälkeen tuli runsas lumisade ja kireät kolmen päivän pakkaset eteläänkin. Niinpä lunta oli parhaimmillaan jo puolisen metriä. Viime päivien lauhat vesisateet ovat kuitenkin ohentaneet lumikerrosta. Leudot säät laukaisivat talvilintujen lauluvireen. Ainakin sini- ja talitiaiset tapailevat jo kevätlaulua citymelodialla. Salon Meritalon museon pihapiiriin ilmestyi loppiaisen jälkeen uudelleen sepelkyyhkyparvi, toivottavasti pysyvät paikalla tulevan viikonlopun pihabongauksessa. Salon erikoisuutena ovat yhä monikymmenpäiset turkinkyyhkyparvet, joita tapaa etenkin keskikaupungilla ja Joensuun kartanon puistossa.

Bongarien kuvaajaryhmä Kuusankoskella.

Laulujoutsenia talvehtii myös sulapaikoissa.

  

Runsaasti lintulajeja tammikuun alussa

Uusi vuosi pyörähti käyntiin. Lintuharrastajilla vuodenpinnat nollaantuivat, muut pinnat sen sijaan lisääntyvät koko ajan. Joulun jäljiltä tammikuun alkupäiviin asti oli tarjolla ennätysmäärä viivyttelijöitä ja kesälintuja. Leuto sää, plusasteita, paljas maa rannikolla ja saaristossa mahdollisti erikoisia havaintoja. Soidintava lehtokurppa Porissa tammikuun alkuun olisi takavuosina ollut vähintäänkin mahdoton ajatus. Kapustarinnat oleilivat Jurmossa vielä tammikuun ensimmäisenä päivänä ja tänään havaittiin ennätysmyöhäinen keltavästäräkki. Kymmenen aktiivista lintubongaria käväisi Jurmossa nopealla venetaksilla leppoisassa kelissä. Kapustarinta saatiin, ohessa jouhisorsa, kaakkuri, tunturikiuru ja yli sata merisirriä. Aamuhämärissä kylällä lennellyttä suopöllöä emme havainneet. Uutta matoa viritellään jo heti koukkuun keltavästäräkki mielessä. Muista hyönteissyöjälinnuista tiltaltteja lymyilee vielä useassa paikassa.  

Naurulokit talvehtivat Salonjoessa ensi kertaa. 

Nuori naurulokki tarkkailee joelle päin. 

Mantereella riitti päivänpinnakerääjille kiirettä. Jalohaikara veti paljon yleisöä Naantalin Luolalanjärvelle, jossa sitä pystyi bongaamaan kiikarilla pimeälläkin, kunhan vain tiesi, missä puussa valkoinen lintu lepäili. Järvellä pulikoi myös liejukana ja harmaasorsa. Salattuja kaulushaikara- ja kurppahavaintoja tuli tietoon sieltä täältä. Töyhtöhyypät olivat jääneet vuodenvaihteen yli Helsingin Vanhankaupunginlahdelle. Harvinainen talvehtija pikkusirkku käy ruokinnalla Isossakyrössä ja pitkään Riihimäellä viihtynyt töyhtökiuru oli iloinen yllätys, vm. on ollut aikaisemminkin Suomessa vuodenvaihteessa. Jo heti toisena päivänä Inkoon satamasta ilmoitettiin komea koiras punapäänarsku, joka näyttäytyi vain hetken aikaa lapa- ja tukkasotkaparven liepeillä. Helmikuu onkin jo monella ässäkandi. Ristisorsa Varkaudessa on sekin erikoinen ajankohtaan nähden. Useita sinnitteleviä tiltaltteja on yhä maastossa, josta löytyy hyönteisravintoa. 

Sinisorsanaaras on istahtanut kivelle.

Sinisorsat jonossa valmiina pulla-aterialle.

Salossa perinteisillä paikoilla on edelleen bongattavina turkinkyyhkyparvia, keskustan ruokinnoilta löytyy nokkavarpusia ja järripeippoja. Salonjoessa käheä-ääniset nuoret naurulokit talvehtivat ensimmäistä kertaa sulassa ja kalaisassa paikassa. Myös Kokkilassa tapaa talvipukuisia naurulokkeja, niin se vain ajat muuttuvat. Turun puolesta sain vuodenvaihteessa luontokuvan eräältä lintuharrastajalta. Ruostesiiven karvainen toukka ryömi lauhassa säässä. Yleensä niitä nähdään vasta keväthangilla. Myyriä ja hiiriä on maastossa jonkin verran, siksi hiiri- ja sinisuohaukkoja onkin jäänyt meille talvea viettämään. Kuningaskalastajia on jäänyt talvehtimaan hyvän pesimäkauden seurauksena, mm. Strömman kanavalle ja Turun Aurajoelle. Loppiaisena talvi alkaa hiljalleen kiristyä, lämpötila laskee pakkasen puolelle, sisälahdet ja järvet jäätyvät ja maanpinta saa jonkinlaisen lumipeitteen etelässäkin. 

   

Myöhäisiä viivyttelijöitä joulukuussa

Lintubongarit saivat uusia talvipinnoja ja mukavia joulukuun pinnoja. Heti ekana päivänä lehmähaikaraa ihasteltiin Vehmaalla erään maalaistalon pihapiirissä, jossa se vietti useita päiviä. Porissa on viihtynyt jo parisen viikkoa pikkukanadanhanhi, joka toivottavasti luokitellaan pinnakelpoiseen kategoriaan RK:n päätöksellä. Etelässä saaristosta puhumattakaan ei ole vieläkään talvisia kelejä. Niinpä myöhäisiä viivyttelijöitä ja lyhyen matkan tulijoita on löytynyt bongarien listattavaksi. Näistä mainittakoot Hangossa harjalintu, meriharakka ja virtavästäräkki, Espoossa rantasipi, Helsingissä oleili vähän aikaan rätisevä hernekerttu, Askolassa piipahti ristisorsa, Sastamalassa oli idänturturikyyhky ja Porissa aroharmaalokki. Eilen Jurmosta löytyi keltavästäräkki, josta on tiedossani vain kaksi aiempaa joulukuista havaintoa, ikivanha havainto 31.12.1949 Uudestakaupungista ja vähän tuoreempi joulukuulta 1982 Kotkasta. 

Tyytyväisiä venebongareita Jurmon harmaudessa.

Keltavästäräkki piiloutui erinomaisesti maastoon.

Tänään aamulla 10 hengen porukka lähti luottavaisin mielin Nauvon Mattnäsistä venetaksilla kohti Jurmoa. Matka taittui pilvisen tuhruisessa ja kaakkoistuulisessa säässä reilussa 50 minuutissa. Aluksi satoi hieman räntää niskaan, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Eteläriutan tyvellä kapustarinta tervehti meitä haikealla vihellyksellään rantaviivassa. Tundraurpiainen hyppi maassa, pian sen jälkeen pulmunen lehahti edessämme. Harmaahaikara nousi lentoon särkän päästä toiselle pikkusaarelle. Pääkohteemme, keltavästäräkki, oli toistaiseksi kateissa. Se oli jäänyt eteläriutan tyvelle kapealle niitylle. Reilun puolen tunnin haeskelun jälkeen jostakin nummelta keltavästäräkki lentää ylitsemme laskeutuen kauemmas rantaviivaan kasvillisuuden joukkoon. Lintu tuntui aralta ja kähmyltä. Pääsimme lähestymään lintua paremmin ja koko porukka näki linnun niin lentäen kuin maassa kävellen. Keltaisesta väristä huolimatta kaamoskelissä lintua oli erittäin vaikea havaita maastossa, vaikka se olikin välillä suhteellisen näkyvästi esillä. Riemua riitti, olihan tämä todella erinomainen kuukausi- ja talvipinna. Jotkut saivat vielä kapustarinnasta tuplailon. Matka meni jopa paremmin kuin Strömsössä. 

Lehmähaikara Vehmaalla

Eilen Lintutiedotukseen oli saapunut viesti lehmähaikarasta. Aamulla lähdettiin Riihimäen Jannen kanssa kohti Vehmaata, jossa on aiemminkin vieraillut lehmähaikara heinäkuussa 2011. Historia toistaa itseään. Lintu ruokaili aktiivisesti pienessä hevosaitauksessa. Lintu oli ennemminkin kesy kuin arka. Erehtyikö lintu nelijalkaisesta, sillä hevonen ei ollut erityisen vieraskorea haikaraa kohtaan, vaan antoi jonkin ajan päästä linnulle lähtöpassit aitauksestaan. Tämä "hevoshaikara" lensikin useita satoja metrejä kauemmas omakotitalon seinustalle ikkunan alle grillipadan kylkeen tieltä näkymättömiin. Myöhemmässä vaiheessa lintu palasi kuitenkin takaisin alkuperäiselle löytöpaikalleen, josta löytyi lieroja ja matoja naposteltavaksi. Lehmähaikara on sen verran harvinainen laji, että se sai kymmeniä bongareita liikkeelle ympäri maan. Ekovuodarikeräilijällä oli tällä kertaa vähän lyhyempi fillarimatka. Itselleni tämä oli jo neljäs havainto lajista Suomessa. 

Lehmähaikara hevosaitauksessa. Kuva: Janne Riihimäki.

    

Marraskuun lintuhelmiä

Marraskuun alku jatkui lauhana. Ensimmäisinä päivinä lintuporukkaa veti maastoon punakaulahanhi Porvoossa, mandariinisorsa Salossa, myöhäinen suokukko Raisionlahdella sekä aroharmaalokki Topinojalla. Utössä on retkeily jo rennompaa, kun rariteetit häipyivät, mm. mustapäätasku havaittiin viimeksi lokakuun viimeisenä päivänä. Saaressa on ollut tuulisia säitä. Utön havainnoista mainittakoot sarvipöllö, mustaleppälintu, sepelhanhi, idäntiltaltit, harmaasorsa ja virtavästäräkki, vm. en onnistunut enää näkemään. Sen sijaan tunturikiuru oli vihdoinkin jäänyt Utöhön bongattavaksi. Sitä ei ole 14 vuoteen nähty maassa pidempään aikaan. Itselläni kesti 27 vuotta nähdä tämä laji Utössä, toki pari kertaa olen ollut aiemmin samaan aikaan saaressa, kun muut ovat nähneet ohilentävän linnun. Nyt tupsupäinen tunturikiurukoiras oli hienosti nähtävissä ja kuvattavissa itärannalla. Rakkolevävallilla sen kaverina oli västäräkki. Pikkukajavia ei tälläkään reissulla havaittu.

Auringonnousua itäisellä taivaanrannalla.

 

Hotelli "liekeissä".

Outi ja Jorma kuvaamassa kangaskiurua.

Tikli museomäen lintulaudalla.

Kovan onnen tunturikiuru vihdoinkin bongattavissa!

Lauhaa lokakuun loppua

Järjestyksessään 304. Utön retki toteutui alkuviikosta. Lämpötila näytti vuodenaikaan nähden varsin korkeita lukemia +12 astetta. Etelänpuoleiset virtaukset matalapaineiden kera ovat jatkuneet pitkään. Merivesi ja ilman lämpötila ovatkin olleet liki samoissa lukemissa. Tulopäivänä Bokullan edustan luodolla laivaväylällä piipersi 12 yksilön merisirriparvi. Saaressa näyttäytyi paikallinen suopöllö, tundrakurmitsa ja pitkään viihtynyt mustapäätaskukoiras. Seuraavana päivänä saatiin kasaan noin 60 lajia, joukossa mm. samainen korea mustapäätasku, mustaleppälintukoiras, mustapääkerttu, isokäpylintu, ampuhaukka, harmaasorsa, kolme lapasotkaa, kymmenkunta merisirriä, luhtakana ja illansuussa Ormskärillä huuhkaja. Kolmantena päivänä aamu alkoi niin ikään itärannan mustapäätaskulla ja kaupan mustaleppälinnulla. Linnut eivät saaressa pahemmin vaihtuneet. Navakassa etelätuulessa staijattiin. Vähäistä ruokkilintu- ja Gaviamuuttoa havaittiin aamupäivällä. Päivän kruunasi pari jääkuikkalajia, joista jälkimmäinen oli eittämättä amerikanjääkuikka, jota on viime päivinä havaittu useita muuallakin. Ark:lle lähtee lajikaavake. Laskin, että aikoinaan olen nähnyt Suomessa 7 amerikanjääkuikkaa ja 9 jääkuikkaa, joten kokemusta on karttunut. Yllättävää oli löytää vielä matarakiitäjän toukka, joka lienee loisittu. Kovasti on odotettu Etelä-Ruotsin vaaleakiitäjiä meille saapuviksi, mutta toistaiseksi olemme jääneet ilman niitä. Hangossa on sentään bongattavana mustakurkkurautiainen ja Oulussa sekä Ilomantsissa idänturturikyyhky. Rannikoilla lentelee pikkukajavia, mutta niitäkään ei ole eteen osunut.

Näkymä merelle varhain aamulla.

Mustapäätaskukoiras on viihtynyt saaressa pari viikkoa.

Mustaleppälintukoiras kaiteella lapasen päällä.

Myöhäinen matarakiitäjän toukka.

Saaret ja rannikot täynnä rariteetteja

Lämmin lokakuun alku, matalapaineet ja itäkaakkoistuulet. Siinä eväät harvinaisten lintujen saapumiselle maahamme. Saarissa on ollut hyvä miehitys ja aktiivinen etsintä, mikä on tuottanut tulosta. Bongarit ovat olleet kiireisiä ja yrittäneet ehtiä kukin millekin paikalle parhaan kykynsä mukaan ja omien resurssiensa puitteissa. Viime viikolla etelärannikolla viihtynyt käärmekotka seikkaili vielä pääkaupunkiseudulla kehä kolmosen maisemissa ja heti perään tupsahti tundrakurppelo Tuusulan lätäköille saaden aikaan massiivisen joukon bongariporukkaa liikkeelle. Sinipyrstöjä on ilmoitettu ennätysmäärä sieltä täältä. Vaan puuttuu yhä Salon pinnoista. Norrskärillä havaittiin mongoliankirvinen harjalinnun kera.

 

Kääpiökerttu Säpin tyrneissä. Kuva: Kaisa Kivinen.

Säppi keräsi viikolla lintubongareita venelasteittain.

Viikolla Utö tykitti aimo annoksen Venäjän ihmeitä: siperian- ja ruskouunilintuja sekä taigakirvisen. Säppi vastasi taigakirvisellä, taigarautiaisella ja nyt jo liki viikon saaressa viivähtäneellä upealla kääpiökertulla. Kirjaimellisesti bongaus sujui kuin Strömsössä, sillä Vaasan rannikolla puolestaan majailee viiden mehiläissyöjän parvi. Nämä kauniinväriset pörriäisen pyydystäjät tulevat aina iltaisin yöpymään Strömsön parkkipaikan lähelle lepän- ja vaahteran latvustoihin. Joukossa on yksi nuori yksilö. Linnut ovat jo ennätysmyöhäisiä. Kokeilin uutta bongaustapaa Onnibussilla Turusta Vaasaan, mikä tuotti sananmukaisesti tulosta. Bongauksessakin pitää olla välillä järkeä ja suunnitelmaa mukana, ajankäyttö ja hallinta on myös tärkeää ja pitäisi luottaa omiin vaistoihinsa, vaikka välillä tulee kiireessä tehtyä vääriä valintoja sijoittumisen suhteen. 

Kääpiökertun biotooppia Säpin satamassa.

Mehiläissyöjäbongaus sujui kuin Strömsössä.

Lapin ruskaretkellä

Syyskuun alkupuolisko on parasta aikaa nauttia Lapin värikkäästä maisemasta. Maaruska hohti kauniin punaisena loistona erityisesti Saariselällä ja Luostolla. Juolukat ja mustikat olivat saaneet punaista värisävyä. Koivun ja haavan lehdet havisivat tuulessa keltaisissa väreissä. Pihlajissa oli paikoin runsaasti marjoja, joihin marjalinnut, taviokuurnat, tilhet ja rastaat, eivät olleet juurikaan koskeneet. Todella pitkällä autojunalla Tampereelta Rovaniemelle ja ajo omalla autolla Inarin Kaamaseen teimme pidennetyn viikonloppuretken jo varsin kylmänoloisessa säässä. Tiaispönttöjä vietiin samalla maastoon kymmenkunta. Jos lapintiaisen haluaa pönttöön, on se mieluummin sijoitettava luppomännikköön. Kiilopäällä oli autoja parkissa ennätysmäisen paljon, ihmiset olivat vaelluksella maastossa nauttien hienoista ruskamaisemista.  

 

Ruskamaisemaa Sodankylän Luostolla.

 

Juolukan ja mustikan lehdet hehkuvat punaisissa väreissä.

 

Syksyn värejä Inarin Kaamasessa.

 

Majoituimme Inarin Neljän tuulen tuvalle, jossa emäntä toivotti meidät jälleen tervetulleeksi. Linnut ruokailivat vilkkaasti lintulaudoilla ja rasvapötköillä. Paikalla oli ainakin 5 kuukkelia, kaksi renkaatonta lapintiaista, kolme hömötiaista, 40 talitiaista, kuusi varpusta, närhi (harvinainen vieras näinkin pohjoisessa), pari punatulkkua (toinen nuori emolta kerjäävä yksilö), ainakin 60 järripeippoa sekä pieni parvi urpiaisia ja viherpeippoja. Vilskettä riitti hämäriin saakka, sillä kuukkelit, lapin- ja hömötiaiset olivat vieläkin ruokinnalla klo 19.40. Yöstä oli tulossa kylmä liki nollan pintaan. Todettakoon, että edellisenä yönä Kaamasessa oli leiskunut revontulia, joita emme valitettavasti matkallamme nähneet. Olisi pitänyt valvoa aamuyölle. 

           

Rengastettu lapintiainen rasvapötköllä.

Kuukkelit ovat keskittyneet ruokailuun.

Hömötiainen on käynyt kaikkialla harvalukuiseksi.

Seuraavana aamuna olikin todella hyisevän kylmää, lämpötila vain +2 astetta. Hallamittari kökötti kuitenkin majatalon seinustalla. Yksinäinen nuori taviokuurna näyttäytyi heti aamusta klo 6 alkaen ja vihelteli myös pienen tovin. Kuukkelit tulivat ruokinnalle myös heti aamuhämärissä. Närhi näyttäytyi niin ikään aamulla uudestaan harakan tarkkaillessa taustalla tilannetta. Lapintiaiset nokkivat rasvapötköä, nyt oli puolestaan renkaallisia lintuja näkyvissä. Meidän oli jatkettava aamupäivän jälkeen matkaa etelään päin. Kaunispäällä saimme kokea ensimmäisen lumipyryn, joka vaihtui räntäsateeksi Saariselällä. Onneksi sade muuttui lopulta vesisateeksi ja loppui iltapäivällä ennustetta aikaisemmin. Luoston maisemat olivat komeita. Paikka oli verraten rauhallinen. Viimeisenä päivänä kävimme Pyhä-Luostolla luontokeskus Naavassa ja vierailimme pienissä butiikeissa. Matka jatkui takaisin kohti Rovaniemeä, jossa kulutimme aikaa kaupoissa ennen iltajunan lähtöä. Napapiiriltä lähti mukaan tuliaisiksi edulliseen hintaan laadukas Marttiinin puukko.