Lämmintä syyskesää riittää. Aurinkoisina päivinä amiraaleja näkyy paljon niin pihoissa kuin puutarhoissakin. Amiraalit ovat persoja mädille omenoille ja erilaisille syöttihoukuttimille. Suruvaipat viihtyvät samoilla apajilla ja joukkoon voi eksyä isonokkosperhosiakin, joita on tavattu enemmälti pääkaupunkiseudulla. Vaeltajista vaaleakeltaperhoset kehittävät paikallisia kantoja, syyskuussa kannattaa tarkastella apilapeltoja. Yöaikaan isot ritariyökköset ovat hyvin edustettuina lajivalikoimassa. Puuntuhoojien ja kiitäjien toukkia näkee ryömimässä mitä erilaisimmissa paikoissa koteloitumispaikkaa etsien. Ja hirvikärpäset ovat valloillaan metsissä.
Taivaanvuohi Halikonlahdella.
Lintumaailmassa syysmuutto on täydessä vauhdissa. Punavarpusista ja satakielistä valtaosa on muuttanut pois kaakkoa kohti. Pajulinnut, tiltaltit, kertut ja ruokokerttuset tankkaavat ruovikoiden pensaissa jatkaakseen matkaansa välietapille Keski-Eurooppaa kohti. Lintuja on ollut ruovikoissa huomattavasti vähemmän viime vuoteen verrattuna. Bongareita ovat kiinnostaneet Utön saarelle uusi ja maamme kuudes ruostekurkkusirkku, joka on jäänyt sulkimaan ja piilottelemaan kallioiden halkeamiin. Töyhtökiuru on vetänyt matkailijoita Kustavin Isokarin majakkasaarelle. Ennen sorsanmetsästyksen aloitusta Porissa viihtyy edelleen nokisorsa, Helsingissä amerikanhaapana ja ruskosotka Salossa. Kierteleviä jalohaikaroita ja riuttatiiroja lentelee rannikkovyöhykkeellä.
Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä.
