Viime viikolla näytti siltä, että marraskuusta tulee lintuköyhä kuukausi alkutalven kynnyksellä. Poikkeus vahvisti kuitenkin säännön. Vaikka taigarautiaismäärät hupenivat vähitellen, jäi niitä kuitenkin monien bongareiden iloksi marraskuun puolelle. Helsingin Vuosaaressa olikin ekana päivänä palelevaa porukkaa aamuhämärästä lähtien. Laji hoitui pitkin päivää vakiopaikkana kantokasasta 50-100 m pohjoiseen ruderaatin reunalla ja ojan varressa, josta se lensi usein maanpinnan myötäisesti vaivihkaa piiloon. Paikalla havaittiin myös myöhäiset tiltaltti ja västäräkki. Iltapäivällä tuli Nakkilasta aivan käsittämätön tieto maalle uudesta lajista, preeriakahlaajasta, samaan aikaan kun sepelrastas oli ilmoitettu nähdyn Kyläsaaressa. Minuutti tilannetta ihmeteltyäni tein nopean ratkaisun Nakkilaan lähdöstä. Kehä kolmosen ja kakkostien liikenne sujuivat hyvin ja totesin klo 16.15 katsovani vuoden kolmatta elämänpinnaa pitkässä bongaririvistössä, ensimmäisten helsinkiläisten joukossa. Loppujen lopuksi, aikaa jäikin vielä riittävästi linnun hyvään tarkkailuun.
 |
| Kaukaa ja huonossa valossa otettu kuva kertoo olennaisen, idänpikkusieppo istuu oksalla lammen rannalla lunta vasten. |
Toisena päivänä sää oli muuttunut varsin huonoksi. Etelärannikkoa vaivasi lumi-/räntäsade ja jäätyvä tienpinta. Helsingin Seurasaaresta jo edelliskuun puolella löytynyt pikkusieppo osoittautui äänen ja pukutuntomerkkien perusteella todella harvinaiseksi idänpikkusiepoksi. Peräkanaa toinen maalle uusi laji. Tällä kertaa olin sijoittunut Saloon, josta reilun tunnin ajon jälkeen homma oli hanskassa. Sieppo pyrähteli saaren eteläosan lammen reunoilla lähellä vesirajaa hyönteisiä pyydystellen. Osa bongareista vasta sulatteli bongausajatusta. Tilanne muuttui nopeasti. Kolmantena päivänä aamulla lintu rengastettiin ja vapautettiin. Idänpikkusieppo viihtyi pakastuvassa säässä jäätyneen ja reunoistaan lumisen lammen rantaviivassa. Seuraavasta yöstä on tulossa selkeä ja kylmänviimainen pakkasyö. Kaiken lisäksi saaressa partioivat helmi- ja varpuspöllö. Ennuste ei ole siis hyvä. Ennen iltahämärää näimme jolkuttelevan ketun erään ruokintapaikan lähistöllä. Kesyt tiaiset, mm. kuusi-, sini- ja talitiaiset söivät kädestä pullaa ja leivänpaloja. Seurasaari eli Fölisön on hieno ja viihtyisä ulkoilualue, jossa kannattaa retkeillä ympäri vuoden. Todettakoon, että preeriakahlaajakin oli yhä paikalla, joten nämä harvinaisuuspinnat ovat nyt jokseenkin jokaisen plakkarissa tämän jälkeen. Pinnaa tulee, mutta erot pysyvät samana. Veikkaan, että harvinaisuuksia löytyy maastosta lisää pyhäinpäivän viikonloppuna.
 |
| Sinitiainen on tullut syömään pullanpaloja kädestä. |
