perjantai 19. helmikuuta 2016

Tuulinen ja kolea Utö

Vuoden ensimmäinen reissuni Utöhön nro 262 ei ihmeitä tarjonnut. Sää jokseenkin koko ajan pari astetta plussan puolella, enimmäkseen pilvistä ja kovaa etelätuulta 13 m/s. Maa oli lumeton ja rannat jäättömiä. Tenovuon Jorma sai täydennystä Helstolan Jarista ja allekirjoittaneesta. Keskiviikosta 17.2. lähtien kymmenet merisirrit olivat poissa kuten seuraavanakin päivänä. Satamalahdelle oli kerääntynyt kunnon tukkasotkaparvi, josta oli määritettävissä neljä lapasotkaa. Pieni tilhiparvi kierteli kylillä ja itäniityn levävallilla ruokaili kiuru. Illalla näkyi punertavaa taivasta lännessä. Torstaina 18.2. saatiin lumi- ja räntäkuuroja kovan tuulen kera. Merellä vesilinnutkin olivat vähissä, mustalintu ja pari tukkakoskeloa mainitakseni. Ruokkilintuja ei havaittu. Hangon pikkulokkeja kovasti odoteltiin mutta tuloksetta. Kalalokkeja sentään lenteli tyrkyissä ja lepäili lounaispuolen luodoilla yli 1000 yksilöä. Sotkaparven lisäksi rantavesissä nähtiin kymmenittäin merimetsoja, telkkiä, sinisorsia ja kyhmyjoutsenia. Muutama merikotka ajoi välillä parvia lentoon. Hotellin hiekkakentällä kangaskiurut näyttäytyivät kaikille. Ruokintapaikan linnut olivat siirtyneet Tenovuon pihaan, mm. peippo, punarinta, tundraurpiainen, kuusitiainen ja mustarastaat. Peukaloinen lymysi rantaviivassa kumollaan olevien veneiden alla tulematta uudestaan esille. Kevät ei siis etene. Perjantaiksi tuuli heikkeni oleellisesti, mutta päätin kuitenkin lähteä mantereelle. Matkalla Nötössä havaitsin ylilentävän palokärjen ja saaren pohjoispuolella talvipukuisen naurulokin. Laivareissu kesti vähän pidempään, koska kuljimme myös Berghamnin kautta. Pärnäisiin tulimme klo 10 paikkeilla.

Punertavaa taivasta auringon laskiessa.

Kyhmyjoutsenet viihtyvät aivan rantaviivassa.

Jäätön ja lumeton Utö helmikuussa. 

Öljytankkeri Ekfjord ohittaa saaren huonossa säässä.