Helmikuun alussa on vallinnut lauha ja sateinen sää. Lumet ovat sulaneet vauhdilla Etelä-Suomessa. Muuttolinnuiksi tulkittavia yksittäisiä vesilintuja, lähinnä joutsenia ja sorsalintuja kuin myös pieniä pulmusparvia on näyttäytynyt rannikoilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa on jo kevättä ilmassa. Kun matalapaineita saapuu meille lounaasta, alkaa ensimmäisiä säämuuttajia tulla enemmänkin. Sarvipöllö on huhuillut Salon Pahkavuoressa. Turkinkyyhkyt soidintelevat kevätauringon lämmössä. Naakka on kaupungissa rakentanut jo pesäänsä. Ennen varsinaista sesonkia kerron kuitenkin vähän kuulumisia Koski Tl:stä. Renkaaton valkoselkätikkanaaras pistäytyi Laukkasen pihapiirissä Hongistontiellä 3.helmikuuta. Aikansa omenapuuta nokittuaan tikka poistui muualle. Tämä oli jo toinen havainto valkoselkätikasta peltoaukean ympäröimästä tilasta, kun koskaan aiemmin niitä ei ole pihassa nähty. Hyvin valkoselkätikat löytävät lintuharrastajat ja ruokinnat. Edellinen vierailu oli 11.lokakuuta, jolloin paikalla vieraili koirasyksilö. Kattohaikarakunnaksi ristitty Koski Tl niittää mainetta edelleen. Kunta on vuodenvaihteessa julkaissut 36-sivuisen kovakantisen A4-kokoisen kirjan Kattohaikaraprojekti 2011-2015 (Antti Kesälä). Tässä kuvakirjassa kerrotaan lyhyesti keskeisimmät tapahtumat projektin alkuvaiheilta aina haikaran pesinnän loppuvaiheisiin asti median myllerryksessä. Sinällänsä varsin hieno ja ainutlaatuinen kuvakokoelma jää muistoihin pitkäksi aikaa. Koskella on nyt kolme tekopesää. Lisääkin niitä vielä mahtuisi niin Koskelle kuin muuallekin. Haikaroiden paluuta Koskelle odotetaan luottavaisin mielin. Kontista ei ole toistaiseksi saatu tietoja ulkomailta.
 |
| Valkoselkätikka Kosken Hongistontiellä 3.helmikuuta (Pirkko Laukkanen). |
 |
| Koskella on julkaistu kuvakirja kattohaikaroista. |
