Retkeilyä Turkin lomakohteissa 2.viikko

Torstai 10.joulukuuta. Lähtö klo 8.45 bussilla hotelli Larasta jatkoviikon pysyvään tukikohtaan Turkin Rivieralle, viiden tähden 6-kerroksiseen hotelliin nimeltään Arcanus Side Resort. Laajan pinjametsikön suojassa ja hiekkarannan tuntumassa sijaitseva luonnonkeidas on vain 5 km päässä Siden muinaiskaupungista, jonne pääsee kätevästi minibussilla hotellin portilta yhden euron hintaan. Klo 11.30 alkaneen tervetuliaistilaisuuden jälkeen piipahdin hotellin aidatun puiston ulkopuolella olevalle puoliavoimelle joutomaalle, jossa oli hylättyjä rakennuksia, kuumia hiekkarinteitä ja kukkivia pensaita. Paikallisten asukkaidenkin suosima alue osoittautui varsin hyväksi lintu- ja perhospaikaksi. Perhosista kaikkein näkyvin laji oli oranssinkeltainen etelänkeltaperhonen, myös sen sukulaislaji vaaleakeltaperhonen näyttäytyi. Pieniä sinisiipiä lenteli maan rajassa. Kaktuksien päällä tähysteli mustapäätasku, pinjoissa puolestaan idäntiltaltteja, mustaleppälintuja, tikli, västäräkki ja kiinanruusuissa tavallisia varpusia. Iltapäivällä käväisimme pikaisesti Siden kapeilla basaarikujilla ja nautimme Välimeren rannan viihtyisästä idyllistä kahviloineen ja ravintoloineen. Huomiseksi ajateltu Alanyan retki peruuntui ensi tiistaiksi.

Bougainvillea eli ihmeköynnös lilanvärisessä asussaan.

Arcanus Side Resort uima-altaineen.

Pinjat kasvavat hotellin puistossa.

Keltainen verbena kukassa.

Perjantai 11.joulukuuta. Tästä tuli täydellinen välipäivä ja käännekohta. Aamuyöstä matkattiin kiireellä Siden sairaalaan tiputukseen rajun nestehukan, ruokamyrkytyksen ja kuumeen vuoksi. Tilanne muuttui aika nopeasti ja yllättävästi. Riittävän hyvä ja kaiken kattava erillinen matkavakuutus on aina oltava voimassa näissä maissa. Turkkilaiset hoitajatytöt tekivät voitavansa, heidän välttävä englannin kielen taitonsa aiheutti ajoittaisia kommunikaatio-ongelmia. Monenlaisia kokeita ja testejä heidän menetelmillään tehtiin, mikä ettei, koska vakuutusyhtiön kautta voitiin lähettää Suomeen varsin mojova lasku. Olipa tämäkin kokemus muiden joukossa. Suurin osa ryhmästämme sairastui jonkinasteiseen vatsatautiin. Syitä voi olla monia: huono ilmastointi, erilainen bakteerikanta, epähygienia, vihannekset, hanaveden sekoittaminen tuoremehuihin, suuri ihmismäärä jne.

Varis on aivan meikäläisen variksen näköinen.

Päivä voi tuntua välillä pitkästyttävältä. 

Moskeijat kuuluvat islamilaiseen yhteiskuntaan.

Lauantai 12.joulukuuta. Yöllä oli kova ukkoskuuro ja vettä satoi rankasti. Edelleen Siden sairaalassa omassa huoneessa. Olo tuntui selvästi jo paremmalta, joskin pää vähän tokkurassa kovista koettelemuksista. Lääkärin kanssa käydyn lyhyen neuvottelutuokion ja raporttitilanteen jälkeen sain tilaisuuden lähteä hotellille puolen päivän maissa. Kolmatta sairaalapäivää luonnollisesti tarjottiin, mutta veri veti kuitenkin maastoon. Omalla kuljetuksella ei saanut poistua. Tässäkin oli taas selvästi rahastuksen makua. Pian alkoi kuntoutus. Iltapäivällä lähdimme Siden muinaiskaupunkiin. Parin tunnin varovainen kävelykierros Apollon temppelin raunioilla ja pääkadulla eli avenuella. Paikalla oli kymmeniä arabianbulbuleita, mustaleppälintuja, peippoja, varpusia ja turkinkyyhkyjä. Maassa lojuvien rikkonaisten patsaiden ja pylväiden joukosta huomasin hyvin mielenkiintoisen lajin, sinirastaan. Arka naaraspukuinen sinirastas hävisi pian valkoisten monumenttien sekamelskaan. Hiekkaisella avenuella melko hyvällä etäisyydellä ruokaili noin kahdeksan töyhtökiurua, jotka lennähtivät pois haikeasti liverrellen.

Kävelytie Siden vanhaan kaupunkiin käy lankkuja pitkin. 

Yksi kahdeksasta töyhtökiurusta. 

Sunnuntai 13.joulukuuta. Aamiainenkin maistui hotellilla pitkästä aikaa. Aamun ja puolenpäivän kävelyretki hotellimme itäpuolisella joutomaa-alueella tuotti seuraavaa satoa: samettipääkerttu, pensaskerttu, talitiaisia, vihervarpusia, peippoja, mustaleppälintuja, arabianbulbuleita, idäntiltaltteja, punarintoja, närhi ja ainakin 4-5 mustapäätaskua. Auringon paahtamilla rinteillä lenteli etelänkeltaperhosia, pari amiraalia ja ohdakeperhosta. Laulukaskas piti omaa konserttiaan. Erikoisen näköinen pitkä ja ohut heinäsirkka siritteli heinikossa. Sisilisko köllötteli bussipysäkillä. Toinen osapuoli oli vuorostaan hieman sairaana, siten mihinkään pitkälle ei voinut tukikohdasta lähteä.

Pitkä ja ohut heinäsirkkalaji piileskeli heinikossa.

Mustapäätasku saalistamassa kaktuksen päällä.

Sisilisko paistattelemassa päivää.

Maanantai 14.joulukuuta. Toisen osittainen toipilaspäivä. Siden apteekista haetut sikäläiset lääkkeet auttoivat nopeaan paranemiseen, ei siinä Mooseksen ihmetemppuja tarvittu, vaikka etelässä oltiinkin. Omatoiminen kävelyretki aurinkoisessa säässä lähialueilla. Hotellin ruderaatilla samaa lajistoa kuin edellisenäkin päivänä, mustapäätaskua, rätisevä samettipääkerttu, peukaloinen, tiltaltti, muleli ym. Matkalla Sideen tienvarren viemäriojassa lymyili liejukana ja keskustan yli lensi harmaahaikara. Aamupäivällä kävin kuvaamassa muinaiskaupungin töyhtökiuruja, jotka löytyivät varsin pian aiemmalta paikalta. Keskipäivällä tein lyhyen perhosretken uudelleen hotellin itäpuolelle. Useita ohdakeperhosia, sinisiipiä, pari vaaleakeltaperhosta ja kymmeniä erikuntoisia etelänkeltaperhosia sekä etelänpäiväkiitäjä. Matalissa pinjoissa liikehti samettipääkerttukoiras. Iltapäiväksi tupaan saatiin eloa ja lähdimme Siden vanhan kaupungin basaareille. Itärannalla lauloi mustapääkerttu ja raunioilla puolestaan kaunis mustapäätasku. Kerrottakoon, että Siden muinaiskaupunki on noin 2000 vuotta vanha kattaen Apollon, Ateenan ja mahdollisesti Dionysoksen temppelin, amfiteatterin (17 000-paikkainen katsomo), agoran, kylpylän, kirjaston, bysanttilaisen sairaalan ja basilikan. Alueella risteilee hyvä polkuverkosto.

Siden muinaiskaupungin pylväitä maassa ja pystyssä.

Talojen rauniot ovat osin kasvien peitossa.

Siden vanhan kaupungin kapea pääkatu johtaa suoraan rantaan.

Sideen voi tutustua myös laivalla.

Tiistai 15.joulukuuta. Hotellin organisoima minibussiretki Alanyan linnaan ja tippukiviluolaan. Yksi koko matkan parhaimmista retkistä. Aamuyhdeksältä kipusimme korkealle kukkulan päälle Alanyan linnaan, mistä oli huikeat näköalat niin itse kaupunkiin kuin Välimerelle. Tie mutkitteli vuoristoista reittiä ylöspäin kapeita kujia pitkin asutuksen ja jyrkänteiden vierestä. Linnan muurit kiemurtelivat rinteitä. Geomaantieteellinen sijainti on ollut erinomainen aikojen saatossa. Paikka on 250 m mpy. Linnoitus on peräisin keskiajalta. City on tunnettu ennen nimellä Korakesion ajanlaskumme alkuvaiheilta bysanttilaisesta kulttuurista roomalaiseen valtakauteen. Alueella on 140 tornia ja 6500 m polkua. Lintuja oli perin vähän, vain mustaleppälintu, peippo ja idäntiltaltti. Perhosista bongasin jälleen etelänpäiväkiitäjän, etelänkeltaperhosen ja jonkin vaaleanruskean papurikkolajin. Aamupäivällä jatkoimme tästä 4 kilometrin päähän Damlataksen tippukiviluolalle, joka löydettiin sattumalta v. 1948 sataman kivilouhoksen yhteydessä. Luola on syntynyt 10 000-15 000 eKr. Sisällä lämpötila oli +22 astetta ja suhteellinen kosteus peräti 98 %. Avaraan luolaan johtaa raput alimmalle tasolle. Katosta roikkuvat tippukivet vieri vieressä ovat vaikuttavan näköisiä ja katsomisen arvoisia. Ohjelmassa oli seuraavaksi laivaretki Alanyan linnavuoren ympäri. Ennen kuin päästiin edes kunnolla matkaan, satamassa lenteli komeasti kolme talvipukuista riuttatiiraa, jotka ovat Turkissa läpikulkumatkalla. Veden rajassa jyrkkien kallioseinämien tyvellä lennähti kuningaskalastaja, joka näyttäytyi uudestaan vähän matkan päästä. Kivellä istui harmaahaikara ja aivan linnavuoren ylimmillä huipuilla näkyi neljä sinirastasta, nyt huomattavasti korkeammalla kuin Siden muinaiskaupungin raunioilla. Kierros päätettiin lounaaseen ja shoppailuun basaareilla Alanyan keskustassa. Hotellilla oltiin takaisin klo 16.30 monta elämystä rikkaampana.

Damlatas, sisäänkäynti tippukiviluolaan.

Alanyan tippukiviluola on erikoinen geologinen nähtävyys.

Alanyan satamaa, jossa riuttatiirat lentelivät.

Tunnin laivaristelyllä Alanyan edustalla leppoisissa tunnelmissa.

Keskiviikko 16.joulukuuta. Omatoiminen bussiretki Manavgatin kautta Alanyaan. Tänään oli vaihteeksi vähän viileämpi päivä, runsasta pilvisyyttä ja Välimeren yllä leijui aika synkkä sadepilvi. Liikkeelle lähdettiiin klo 8.00 ja Alanyassa oltiin klo 10.30. Katsoimme linnan huipun ja välimaastot uudestaan vähän paremmalla ajalla. Linnuista havaitsimme samettipääkertun, mustaleppälinnun, punarinnan, arabianbulbulin, peipon, talitiaisen, vihervarpusen ja kaksi tuulihaukkaa. Ihastelimme hienoja pihamaisemia kävellessämme mutkittelevaa tietä alas. Talojen edustoilla riippui kauniita pöytäliinoja, joita sai ostaa varsin edulliseen hintaan. Iltapäivällä päätimme lähteä samaa reittiä takaisin välttääksemme mahdollisen saderintaman tulon. Iltayöstä hotellin katulampuilla lensi nopeasti erikoinen pirisijä, joka jäi määrittämättä lajilleen.

Vuohet kiipeilivät linnavuoren jyrkissä seinämissä.

Alanyan linnan alapuolisia kivimuureja.

Alanyan linnan huipulta avautuvat komeat maisemat.

Alanyan keskiaikainen linna sijaitsee 250 m mpy. Taustalla Välimeri.

Torstai 17.joulukuuta. Lähtöpäivä. Aamulla hotellin laiturilla istuskeli kaksi merimetsoa. Rantaviivasta löydettiin yllättäen yksi töyhtökiuru. Hotellin hiekkaranta on uhanalaisen valekarettikilpikonnan lisääntymisaluetta esitteen mukaan. Laajassa pinjametsikössä ei tehty oikeastaan mitään kummempia havaintoja peruslajiston lisäksi. Lehtokurpan sulkia löytyi erään männyn juurelta. Köynnökset kiipeilivät pinjojen runkoja pitkin varsin korkealle. Idäntiltaltti on varsin kovaääninen ja aktiivinen huutelija aamusta iltaan. Hotelli Arcanukselta poistuttiin klo 13.30 pilvisessä säässä kohti Antalyan lentokenttää. Antalyan tax free -myymälät olivat todella kalliita. Jota kuinkin klo 17.00 koneemme nousi Antalyan hämärässä kohti Helsinkiä, jonne saavuimme klo 20.50. Lopuksi voin todeta, että lintumatkailijalle kevät ja syksy on Turkissa kaikkein parasta aikaa. Suurin osa eurooppalaisista muuttolinnuista talvehtii Afrikassa. Lisäksi joulukuun sää on auringonottajalle vähän viileä meriveden ollessa noin +15 astetta. Valoisa aika oli selvästi pidempi kuin Suomessa, sadepäiviä oli onneksi niukasti ja parhaimmillaan päivälämpötila kipusi yli +20 asteeseen. Lomakohteet olivat hyvin rauhallisia ja turvallisia eikä mistään konflikteista ollut tietoakaan.