Tähän aikaan pitäisi olla hyvä rariaalto, mutta lokakuu on ollut siinä suhteessa poikkeuksellisen hiljainen. Alkuviikon Utö ei tarjonnut kuin kaunista syyssäätä hienoilla ruskamaisemilla pöllöjen lisäksi. Maanantai-iltana hiiripöllö tupsahti idästä saareen matalalla maanpintaa viistäen ja pysähtyi hautausmaan eteläpuolelle lammasaitauksen tolpille, mistä lennähti Mörttilään isoon pajupensaaseen toistenkin kuvattavaksi. Saaressa oli myös sarvi- ja suopöllö. Viime viikolla Utöhön ilmestynyttä varpuspöllöä ei oltu nähty enää muutamaan päivään. Jurmossa viihtyvät uskollisesti palokärjet ja valkoselkätikka, jotka ovat päättäneet, että tuohon naapurisaareen ei pidä mennä. Tristis-tyyppinen tiltaltti liikuskeli saunalahden pohjukan pensaissa. Vaikka kuvaa ei saatukaan, maastotuntomerkit ja ääni puoltavat vahvasti, että kyseessä on juuri tämä ns. idäntiltaltti, jonka Hessu löysi iltapäivällä. Merisirrejä on muutamia kymmeniä kummassakin saaressa, joskin lepäilevät kaukana luodoilla. Merivesi on edelleen hyvin alhaalla. Meduusoja näkyy rantavedessä runsaasti. Syyskesästä ovat merkkinä korennot, kukkakärpäset, matarakiitäjän toukka ja pienet rantakäärmeet. Ruusut kukkivat pihoissa yhä komeasti. Ruusunmarjat ovat myös tavallista suurempia. Aina ei voi nähdä harvinaisia lintuja.
 |
Tämän vuoden ensimmäinen hiiripöllö Utössä.
|
 |
| Verikurjenpolvi lilanpunaisessa ruskavärissä. |
