lauantai 28. kesäkuuta 2014

Käenpiian ja tuulihaukan pöntöillä

Eilinen perjantaipäivä vietettiin maastossa pönttöhommissa työpäivän venähdettyä jopa 14-tuntiseksi. Tarkistuksen kohteina olivat tuulihaukan avopöntöt latojen päätyseinissä. Matka alkoi aamulla Halikosta, jossa oli kahdet poikueet (4+5 poikasta) vierekkäin alle puolen kilometrin etäisyydellä. Terhakkaat poikaset olivat kaikki hyväkuntoisia. Marttilassa yhdessä pöntössä oli jo liki lentopoikaset, kun taas toisessa oli vasta viikon vanhat valkoiset untuvikot. Hajontaa on tänä vuonna ollut paljon. Koskella oli vain yksi tiedossa oleva pesintä, jossa rengastettavaksi oli tarjolla kolme poikasta. Kuusjoella oli niin ikään pieniä untuvikkoja, joista yksi pieni jäi vielä odottelemaan kihlausta. Muista poiketen eräs tuulihaukkapari oli pesinyt toistamiseen korkean kuusiaidan latvaan, jossa isokokoiset poikaset pälyilivät ympäristöönsä. Tämän pesän jätin suosiolla väliin. Pienen lepotauon jälkeen suuntasin Perniöön. Sielä oli ainakin kaksi pesivää paria. Kauimmaisessa pöntössä nyhjötti kolme poikasta, joille emot toivat heti saalista paikalta lähdettyämme. Radan lähellä olevassa pesälaatikossa oli isoja poikasia, joiden tarkka lukumäärä ei selvinnyt. Alustavasti näyttää siltä, että viime vuoteen verrattuna rengastusikäisiä poikasia on nyt puolet vähemmän, syynä kylmiä ja sateisia sääjaksoja peräjälkeen ja ennen kaikkea huono myyrävuosi. 


Viisi tuulihaukan poikasta pesälaatikossaan Halikossa.

Illalla sain Salon Kuusjoelta soiton. Isäntä kertoi eräässä metsänaukion pöntössä olevan sihinää ja suhinaa. Käenpiika oli pitkään kuikutellut pihapiirissä ja oli kaiketikin toisen kerran pesinyt samaan paikkaan. Sisällä olikin kahdeksan aikuisen näköistä käenpiian poikasta, joista osa oli jo täysin lentokykyisiä. Lajille ominainen pään kääntäminen, niskan pyörittely ja venyttely ovat todella hassunkurisen näköistä. Poikasia voi parhaimmassa tapauksessa olla tusinan verran. Poikasia ruokitaan erityisesti muurahaisilla ja niiden munilla. Poikue pyörii pesimäympäristössään varsin salamyhkäisesti piilotellen, ainoastaan ruokaa kerjäävä ääni paljastaa toisinaan poikasten olemassa olon paikalla.  Käenpiian rengastusmäärät koko Suomessa ovat olleet 300-500 yksilön luokkaa vuosittain. Löydöt ovat olleet harvassa ja tiedossa oleva ikäennätys vuoteen 2011 mennessä on kuusi vuotta. Itse olen rengastanut tähän mennessä noin 60 poikasta ilman löytöä ja kontrollia 30 vuoden aikana. 


Käenpiika osaa kummallisesti pyöritellä ja venytellä itseään.