sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Päiväperhosia ja hyönteissyöjälintuja

Lämpötila kohosi miltei +20 asteeseen Etelä-Suomessa. Tänään pääsiäispäivänä olikin koko kevään lämpimin päivä ja se näkyi myös luonnossa. Maahamme on virrannut vähitellen lisää hyönteissyöjälintuja, mm. joitakin haara- ja räystäspääskyjä, ensimmäisiä kirjosieppoja, kuikuttavia käenpiikoja, niittyjen keltavästäräkkejä ja joka paikan pajulintuja. Halikonlahden altailla naurulokkikolonian seassa lentelee kolme-neljä pikkulokkia. Viklot ja suokukot ovat saapuneet. Yölaulajista on kuitattu luhtahuittia siellä täällä. Ruovikoista on pitkään kuultu kaulushaikaran kumeaa pullonpuhallusta etenkin iltaöisin, aamun pikkupakkasella ääni on vaimentunut illan huumasta. Kurkia ruokailee pellolla parittain tai pienissä parvissa. Jalkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä itse kontrolloin värirengasyhdistelmän eräältä naaraskurjelta. Auton sisältä on hyvä tarkkailla valppaita lintuja. Kangaskiurut hautovat pesillään kun hömötiainen nakertaa vasta pesäkoloaan lahoon koivupökkelöön.


Kurkipari tepastelee pellolla.

Kasvimaailma monipuolistuu ja yksitoikkoinen metsämaastokin on saanut loistoa. Sinivuokkojen lisäksi valkovuokko on runsastunut viime päivinä ja kukkivia valkovuokkoja löytää jo lähes kaikkialta metsänaukioilta ja tienvarsilta eteläisimmästä Suomesta. Villiintyneet siniset scillat eli sinililjat, keltaiset mukulaleinikit ja violetit pystykiurunkannukset muodostavat paikoin värikkäitä kasvustoja. Pensaiden lehdet ovat suurentuneet ja koivussa on havaittavissa jo vihreitä lehtisilmuja. Näsiät alkavat lakastua. Leskenlehti ja raita kukkii vielä monin paikoin. Ne houkuttelevat perhosia ja kimalaisia luokseen.


Näsiä kukkii hiekkapohjaisessa maaperässä.

Lämpimät ja aurinkoiset säät ovat suosineet päiväperhosia. Metsäteillä tapaa suruvaippoja, jotka etsivät mahlapaikkoja. Neitoperhosia löytää etenkin merenrannoilta ja lämpimiltä metsänreunoilta. Sitruunaperhosia ei voi olla huomaamatta teiden varsilla. Meille nopeasti vakinaistunut isonokkosperhonen on levinnyt nopeasti. Se on jopa yleisempi kuin tavallinen nokkosperhonen. Kuivilla paahteisilla paikoilla, ratapihoilla, kallionrinteillä ja aukioilla liihottelee talvehtineita isonokkosperhosia, jotka ovat vähän risaisen näköisiä, mutta lentävät silti nopeasti paikasta toiseen. Samanvärinen liuskaperhonen on selvästi pienempi ja ruokailee usein leskenlehtien kukilla. Kangasperhoset ja paatsamasinisiivet ovat ilmestyneet kevätluontoon. Kovakuoriaisista aikaisin on liikkeellä vihreä kenttäkiitäjäinen. Leppäkerttuja lentelee kallioisilla jäkäläkankailla ristiin rastiin. Sisilisko on tullut haistelemaan kevään lämpöä, jota riittää lähipäiviksikin.


Suruvaippa etsii lehtipuiden mahlapaikkoja.