Lapissa lapintiaisten luppometsissä

Viime vuonna emme käyneet Lapissa lainkaan, silloin emme menettäneet mitään sateisen kesän vuoksi. Juhannuksen alla päätimme sittenkin lähteä lyhyelle reissulle Itä-Lappiin lapintiaisten pönttöjä tarkastamaan. Torstaina 20.6. auto lastattiin illansuussa Tampereella Rovaniemen autojunaan ja vietimme yön makuuhytissä. Juna oli aivan tupaten täynnä loppuunmyyty juhannusturisteista. Aamukahdeksalta pääsimme pöristelemään pohjoista kohti pienessä vesisateessa, joka loppui juuri sopivasti Sodankylän keskustaan tullessa. Sodankylän Vuotsossa, josta mielestäni oikea Lappi vasta alkaa luppometsineen ja kynttiläkuusineen sekä saamenkielisine kyltteineen, tapasimme ensimmäiset lapintiiaset. Pöntössä oli ennätysmäärä 11 poikasta, jotka rengastin emojen ohessa. Sympaattinen tiitittäjä lumoaa olemuksellaan Lapin metsissä. Poikaset olivat lähes lentokykyisiä. Lapin kesä oli tullut lähes kaksi viikkoa etuajassa, toisaalta lapintiaispoikueet lähtevät vuosi vuodelta pöntöistä aiemmin maailmalle, tämä trendi on ollut koko ajan selvästi nähtävissä.

Lapintiaisen poikanen on pyrähtänyt pöntöstä ulos maastoon.

Lapintiaisemo rengastajan kädessä Sodankylän Vuotsossa. 

Juhannusaattona 21.6. oli kesäpäivänseisaus, Lapissa kun on ollut jo kuukauden päivät yötön yö, ei pimeyttä paljon päässyt kokemaan. Nopeaa tahtia suunnistimme Tankavaaran kautta Kiilopäälle, josta kirjosiepot ja talitiaiset olivat lähteneet pöntöistään. Letunpaistot jäivät turvekammissa väliin ja Micralla kaasuttelimme Kutturantietä Kultakaivoskioskille, jossa nautimme maittavaa lihasoppaa. Ennen syömistä rengastin täältä 7 isokokoista lapintiaisen poikasta, kummallakaan emolla ei ollut rengasta jalassa. Illalla retkeiltiin vielä Saariselällä Luton maisemissa ilman kummempia havaintoja. Panimon edessä käytiin kullanhuuhdonnan karsintakisat. Yrittäjää oli monennäköistä, vitsiä oli ilmassa ja ämpäreitä meni tohjoksi. Hiljennyimme yöksi juhannuksen viettoon Laanilan savottakahvilaan.

Kullanhuuhdonnan karsintakilpailu Saariselän Panimolla.

Juhannusaaton tunnelmaa Kaunispään tunturilakeuksilla.

Juhannuspäivän 22.6. aamu oli niin ikään rauhallista. Päivä kului eri puolella Inaria. Myössäjärven läpi retkeilimme Toivoniemessä, jossa on aina ollut pesivä lapintiaispari eikä tämäkään kerta tuottanut pettymystä. Eräässä pöntössä oli 10 poikasta, jotka lähtivät peräkanaa vuorotellen pöntöstä lähimaastoon rengastusten jälkeen. Molemmilla emoilla oli rengas ennestään jalassa, olisivat olleet luultavasti omia kontrollejani parin vuoden takaa. Lapintiaiset eivät täällä muuta minnekään vaan ovat hyvin paikkauskollisia lintuja. Mari kuuli useita tilhiä, jotka jäivät jostain syystä minulta tyystin väliin. Toinen perinteinen lapintinttipaikka Tuuruharjulla piti pintansa jälleen ja vieläpä samassa pöntössä kuin viimeksikin. Siellä oli 8 isoa poikasta. Toisen emon, koiraan, sain rengastettua. Osa poikasista jäi pönttöön toisen puolen lähdettyä siivilleen. Lapintiainen suosii harjumaisia mäntymetsiä ja etenkin luppomänniköitä. Se hyväksyy pienet lautapöntöt, jotka ovat sopivasti harmaantuneet ajan myötä. Saldoksi tuli siis yhtä vaille 40 lapintiaisrengastusta. Majoituimme sääskiä vilisevään Neljän tuulen tuvan mökkiin. Tapasimme majatalossa Poutun Pekan uiveloprojektin merkeissä. Angelin suunnalta oli saatu hyviä tuloksia lapintiaisten pesinnästä. Itäisimmässä Lapissa rajan tuntumassa on kuulema vahvempi kanta. Tuvan ruokinnalla seurasimme taviokuurnia, paikalla oli ainakin yksi koiras ja naaras. Illaksi alueelle saapui vesisade, joka loppui kuitenkin ennen iltayötä. Tulet laitettiin nuotioon saunomisen jälkeen. Järven vesi oli mielestäni niin kylmää, etten tohtinut uimaan mennä.

Kellosinilatva on Lapin niittyjen sininen koristus.

Keltainen sompasammal viihtyy Piesjängän märillä paikoilla.

Kaarlenvaltikka on nimetty kuningas Kaarle XII:n mukaan.

Sunnuntai 23.6. kurssi Utsjoen Karigasniemelle. Piesjängän poroerotuspaikalla sää oli pilvinen ja vähän tuulisempi kuin edelliset päivät. Hyvä niin, sillä tuuli karkotti sääsket aukeilta alueilta muualle. Piesjängän lajisto oli verraten köyhää, vain suokukkoja ja liroja sekä turvemättäissä pesiviä keltavästäräkkejä, niittykirvisiä ja lapinsirkkuja. Piskuiset siniyökönlehdet kukkivat karuissa olosuhteissa. Eteen tupsahti erikoisen näköinen keltainen sompasammal, joka viihtyy märillä paikoilla poronlannassa. Järven rannoilla liikuskeli suunnaton porotokka, ainakin tuhat päätä, joka talloi järjestelmällisesti kaiken alleen osuvan. Huonona myyrä- ja sopulivuotena tunturikihuista ei näkynyt jälkeäkään alkukesän oleskelusta huolimatta. Karigasniemen kylällä haimme evästäydennystä ja piipahdimme Inarijoen rantaan, jossa ihailimme rajajoen maisemia, kukkivia kulleroita, ajuruohoja, peuranvirnoja ja tunturikurjenherneitä sekä komeita pitkävartisia kaarlenvaltikoita. Niin Piesjängällä kuin Karigasniemen kylällä löysimme kauniin sinisen niittykasvin, kellosinilatvan. Lisäksi nähtiin muutamia lenteleviä ruijannokiperhosia. Camping Tenorinteen lapintytön kanssa vaihdettiin pikaisesti kuulumiset. Iltapäivällä lähdimme kiireestä johtuen takaisin etelään päin. Ajoin illalla vielä Sodankylän Luostolle, jossa majoituimme hotelli Luostotunturille. Respan tytöt pitivät sellaisen myyntipuheen, ettei paljon muuta vaihtoehtoa ollut. Suosittelen lämpimästi paikkaa muillekin tulijoille.

Lapinsirkkukoiras reviirillään Utsjoen Karigasniemen soilla.

Ahvenlammen rauhaisaa idylliä Luostotunturi taustalla.

Aamuvirkku metsäjänis hotelli Luostotunturin takapihalla.

Tasokkaassa hotellissa ja idyllisessä paikassa Luostotunturin juurella söimme maanantaina 24.6. maittavan aamiaisen saksalaisryhmän syötyä kylmät antimet. Joku järjestys sentään olla pitää. Porolauma kuljeskeli hotellin oven edessä kellot kaulassaan. Aamulla herätessämme alaikkunastamme avautui näkymä takapihalle, jossa kaksi metsäjänistä köllötteli ikkunan takana. Kuvasin pupujusseja ikkunan läpi. Jos olisin hilipaissut ulkosalle, olisivat jänikset varmasti loikkineet tiehensä kuusikkoon. Hotellilta voi lähteä kiertämään vartin mittaista ja tutustumisen arvoista Ahvenlammen reittiä. Aamupäivällä jalkauduimme Luoston ametistimyymälään ja turistikojuihin. Olen aikoinaan löytänyt ametistikaivokselta kunnon kimpaleen, jota en kuitenkaan saanut pitää. Geologin tuuria tai ammattitaitoa, miten vaan. Aikataulun sanelemana oli lähdettävä edelleen etelään päin. Ajoimme Rovaniemen, Ranuan ja Pudasjärven kautta Ouluun, jossa auto lastattiin Helsingin junaan. Kävimme lyhyellä visiitillä Lumijoen Sannanlahdella, mutta hietatiira ei kuitenkaan suostunut silloin näyttäytymään. Lapin matka oli takana ja edessä etelän linturengastukset, mm. tuulihaukat sekä perhosrysien laitto, mielessä isonokkosperhosten voimakas massaesiintyminen Virossa ja kotimainen polvi etelärannikollamme.