Aamulla Salossa pakkasta oli yli 14 astetta. Lähipäiviksi onkin luvassa vähän heikompia pakkaslukemia. Samalla myös lumikuurot yleistyvät. Vesistöt ovat jäätyneet lisää, mm. Kokkilan lossin sulalta vesilinnut ovat kadonneet. Viime päivinä jään reunalla kärkkyi vielä varisparvi. Leudommassa ulkosaaristossa majailee yhä vähälukuisia talvilintuja, kuten mustapääkerttu, laulu- ja punakylkirastas Utössä. Metsäinen talviluonto on tähän aikaan vuodesta hiljainen. Yksittäinen palokärki kuikuttelee tukkipuurungon takaa, puukiipijä kiertää spiraalimaisesti kuusta pitkin ylöspäin ja pyy pyrähtää leppäryteiköstä lentoon. Joensuun kartanon mailla Nalle on päästänyt kanalintuja maastoon. Salon Meriniityn pelloilla peltopyyt ovatkin peräisin kasvatustarhoista eivätkä ole siten luonnonvaraisia ja pinnakelpoisia yksilöitä. Fasaaneja tapaa pitkästä aikaa Halikon Asemanseudulla jopa havumetsistäkin, jossa niitä oli varsin paljon 1970-luvulla. Päästäisten ja myyrien jäljet piirtyvät ohueen lumipeitteeseen. Kärppä ja lumikko on seurannut pitkillä loikillaan perässä saaliin toivossa. Viime syksynä pikkunisäkkäitä oli Salon seudulla paljon. Lumikkojen ja kärppien runsastuminen on yleensä merkki pikkunisäkäskantojen hiipumisesta. Pöllökeväästä ei taida tulla kovinkaan kummoista Salon seudulla. Varpushaukat vaanivat taajamissa ruokintapaikkojen pikkulintuja. Saapa nähdä, kuinka paljon niitä havaitaan tammikuun viimeisen viikonlopun pihabongaustapahtumassa. Valo lisääntyy koko ajan. Utsjoella kaamos loppuu ja aurinko näyttäytyy jälleen sielläkin.
 |
| Pakkasusvaa auringon noustessa Kemiönsaaren Mainiemessä. |
Päivän surullisin luontouutinen oli kahden suden tappaminen Pöytyällä viime viikonloppuna. Siinä yhteydessä kaadettiin luvattomasti pannallinen johtajanaarassusi. Toivottavasti rangaistukset ovat mahdollisimman kovia. Suurella metsästäjäporukalla järki oli varsin kaukana koko toiminnasta. Vihamieliset asenteet suurpetoja kohtaan ovat kuin 1800-luvulta. Vuosikymmeniä metsäluonnossa liikkuneena en ole juurikaan suurpetoihin törmännyt saati sitten, että niistä olisi ollut haittaa tai vaaraa. Eniten ongelmaa on ollut kauriiden ja peurojen yhtäkkinen tielle ponnahtaminen pusikosta ajoradalle, kuinka ollakaan samaan aikaan kun hirven- ja peuranmetsästäjät ovat käynnistäneet jahtinsa. En muista, milloin olisin viimeksi edes hirven nähnyt. Halikossa oli mielenkiintoista seurata yksinäisen suden liikkeitä. Suosittelen lämpimästi kaikille luonnonystäville, että eivät ilmoittaisi ilves-, karhu- ja susihavaintojaan sen paremmin medialle kuin metsästäjillekään. Nämä provosoivat tahot ruokkivat tarpeettomasti joukkohysteriaa ja suurpetovihaa kansan keskuuteen.
