Kultaisia jääkiteitä

Tämä viikko on alkanut todella kylmissä merkeissä. Etelässäkin pakkaslukemat ovat alkaneet hipoa parissakymmenessä asteessa. Lunta on Salossa vain nimellisesti 1 cm, joten hiihtäminen ei vielä onnistu luonnonlumessa. Kun tuuli puhaltaa pohjoisen suunnista, tuntuu ilma arktisen kylmältä. Aikamoinen muutos tammikuun ensimmäiseen viikkoon verrattuna, jolloin maa oli vielä paljas ja lämpötila näytti useita plusasteita. Järvet ja joet ovat alkaneet jäätyä, ihmekös tuo näillä säillä. Auringon noustessa pakkanen on kireimmillään, ikkunalasien pintoihin muodostuu kauniita, erinäköisiä ja -kokoisia jääkiteitä, jotka saavat kultaisen hohdon auringon säteiden valaistessa niitä.

Jääkiteet ikkunalasissa taivasta vasten kuvattuna.

Kultaiset jääkiteet auringon säteiden valaisemina.

Kultahippuja ikkunalasissa tältä aamulta Salossa.

Idänturturi lännessä

Keskiviikkona 7.1. Lintutiedotukseen tuli ilmoitus kuvien kera harvinaisesta lintulajista, idänturturikyyhkystä, 21.havainto Suomesta. Tämä 2-kv meena-alalajin edustaja on viihtynyt Uudessakaupungissa tiedon mukaan jo joulunpyhistä lähtien. Seuraavana päivänä lajia etsittiin tuloksetta koko aamupäivän vakioruokinnaltaan, kunnes iltapäivällä puoli kahden aikaan kyyhky löytyi porilaisten toimesta uudelleen noin 30 bongarin iloksi. Se istui korkealla koivun oksalla omakotitalokorttelissa, kunnes lennähti tien toiselle puolelle matalaan omenapuuhun. Matkaa alkuperäiseen tapaamispaikkaan kertyi noin puoli kilometriä. Linnusta erottuivat hyvin valkea vatsapuoli ja pyrstön valkoinen kärkivyö sekä siniharmaat kupeet. Tänään torstaina lintu näyttäytyi niin ikään iltapäivällä samassa kaupunginosassa tosin eri pihassa jälleen. Lajista tehtiin Varsinais-Suomen ensimmäinen havainto, samalla myös mukava talvipinna niin itselleni kuin muillekin.

Uudenkaupungin idänturturikyyhky omenapuun oksistossa.

Huonostakin kuvasta näkyy meena-alalajin tuntomerkit.

Alueella päivysti sekä kana- ja varpushaukka että joitakin kissoja, mitkä eivät lupaa hyvää linnun pitkälle oleskelulle. Toivotaan kuitenkin parasta. Päivät ovat olleet edelleen varsin lauhoja, +5 astetta, pilvistä, lounaistuulta ja ajottain vesisadetta. Muutos on alkamassa viikonloppuna, jolloin säätieteilijätkin pääsevät puhumaan termisen talven tulosta, sen verran paljon pakkasta on jo ennusteiden mukaan luvassa. Kaiken lisäksi musta maa vaihtuu valkoiseksi aina Etelä-Suomea myöten. Linnut kerääntyvät rannikolle ja sisämaan ruokintapaikoille. Erikoisuudet ovat tietysti harrastuksen suola, kuitenkin bongaus on vain harrastus, josta pitää nauttia iloisesti puuttumatta toisten tapaan ja onneen. Aina ei pääse ajoissa eikä se onnikaan potki joka kerta. Bongaus on älylaji, jossa nopeus, sijoittuminen ja kova yritys palkitaan. Säänmuutoksia ja lajin käyttäytymistä pitää myös seurata. Asiaa parantaa ennen kaikkea kokemus ja hyvä määritystaito. Perusasioiden hallitseminen ja niiden oivaltaminen on erinomaista optiikkaakin tärkeämpää.

Uusi vuosi - ilotulitteita ja bongausta

Uusi vuosi 2014 alkoi perinteisesti ilotulitteiden katsomisella. Massiivinen valoshow ja räiskintä saivat yöpuulleen asettuneet linnut hämilleen. Talitiainen viritteli aamukuudelta kevätbiisin säkeitä kerrostalomme takapihalla. Taivassalon kalasatamaan oli kertynyt aamupäivällä lähes satakunta bongaria etsimään naaraspukuista kyhmyhaahkaa, joka on melkoinen harvinaisuus tammikuussa. Niin vain kuitenkin kävi, että pari päivää riitti haahkalle. Suureksi pettymykseksi paikalla oli vain pilkkasiipiä, isokoskeloita, tavallisimmat talvehtivat lokkilajit, pari merikotkaa, hiirihaukka ym. Eka ekaa päivän aikana on kiire siirtyä muualle. Monet ehättivät käväistä päivän aikana Kirkkonummella Porkkalan kärkeen ihastelemaan pitkään viihtyneitä nuoria pikkukajavia. Hiiripöllöjä tavattiin sekä TLY:n että Tringan toimialueilla. Myös useita viikkoja Kemiönsaaren Björkbodassa näytillä ollutta komeaa metsokukkoa sai ihastella kirjaimellisesti kukkulalla. Muualla Suomessa kovemmista lajeista bongattiin Mustasaaren jääkuikka ja Imatran jalohaikara. Sää suosi bongareita tänään, maa oli yhä lumeton, lämpötila +4 astetta ja tuuli heikkoa lounaasta.

Metsokukko patsasteli Kemiönsaaren Björkbodan kukkulalla.

Vesiperä tuli eka ekaa Taivassalon kyhmyhaahkan etsinnässä.

Joulutuli hehkuu pimeässä

Tänään oli etelässä vuoden pimein päivä kirjaimellisesti. Talvipäivänseisauksena valoisa aika oli kaikkein lyhimmillään, musta maa, runsas pilvisyys ja ajoittain heikko vesisade tekivät päivästä entistäkin pimeämmän. Joulun valot loistivat sitäkin paremmin tummaa taustaa vasten. Seija-myrskyn tuhoja korjataan metsistä useassa paikassa. Kemiönsaaressa mökillä pari isoa kuusitukkia oli kärsinyt vaurioita, toinen kaatuneena maanpintaan ja toinen katkennut poikki isomman tukin voimasta. Oksat olivat paikoin jopa neljä metriä pitkiä. Näistä oksista sai varsinaisen joulutulen, joka hehkui merenrantaa vasten. Kipinät tai haltiat lentelivät taivaisiin, tulet loimusivat ja kekäleet hehkuivat punaisina. Lämpö tuntui varsin miellyttävältä savupatsaan vieressä. Tontilla oli muutakin elämää, punatulkku, sinitiainen, palokärki, käpytikka, hippiäinen ja kaksi korppia bongattiin työn ohessa. Peurojen jäljet olivat piirtyneet pehmeän hiekkatien varteen.Orava oli repinyt karhuntaljaa esille mökin katon rajasta talvipesäänsä varten. Joulu on melkein jo ovella jälleen kerran.

Punaisena hehkuva hiillos kipinöi ylös taivaisiin.

Joulutulet loimottavat nuotion keskeltä. 

Hiljaista ja pimeää aikaa luonnossa

Eletään sitä kaamosaikaa, jolloin valoisa aika on lyhyt ja päivälläkin on varsin pimeää vesisateiden aikana. Maa on saanut etelärannikollekin hyvin ohuen lumipeitteen pienen pakkasen kera. Eilen Käsivarressa Kilpisjärvellä mitattiin -33 astetta pakkasta. Lämpötilaero on huima tähän aikaan vuodesta verrattuna lounaissaariston plussakeliin. Tänään liputetaan suuren suomalaisen merkkihenkilön, säveltäjä Jean Sibeliuksen kunniaksi. Itsenäisyyspäivänä 6.12. monet lintubongarit yrittävät kerätä mahdollisimman monta eri lajia juuri tuolle päivälle, nämä lukemat eivät nollaudu toisin kuin ns. vuodarit. Yli 300 ylittäneet kärkimiehet saivat jälleen yhden pinnan lisää Hangon jääkuikasta, jota on perinteisesti totuttu näkemään josakin päin Etelä-Suomea vuosittain joulukuussa. Kukapa olisi uskonut, että Porin Reposaaressa muuttoviettinsä täysin kadottaneen samettipääkertun voisi bongata vielä joulukuun puolella oltuaan paikalla yhtä mittaa jo yli 2 kuukautta. Sylvian joululaulu soikoon tämän lajin kunniaksi. Rareja on kuitenkin vähän liikkeellä enää tähän aikaan. Oriveden sepeltasku sinnitteli rantaniityllä 26.marraskuuta asti ja Helsingin aavikkotasku käväisi pistäytymässä kuun vaihteessa muutaman päivän ajan.

Jäätyneessä Salon Moisionkoskessa on vielä sulapaikka.

Salon torin joulukuusi valaistuksessa.

Kaupunkilinnusto on varsin niukkaa sisältäen peruslajit. Varislinnut tarkkailevat alinomaa puiden oksista ja katulampuista ihmisten vilinää ja joulukiirettä. Aina löytyy maasta roskaruokaa mitä pistää nokkaansa, mutta odotapa vaan kun ohikulkija kaivaa kameran laukustaan, epäluulo nousee välittömästi ja varis ottaa siivet alleen häipyen kauemmaksi turvaan äänekkäällä vastalauseella. Viherpeipot, pikkuvarpuset ja punatulkut tinttien kanssa elävöittävät hiljaista maisemaa. Ylilentävä turkinkyyhkypari ja yksinäinen räkätti täydentävät lajistoa. Salonjoki on ohuessa jäässä, vain vuolaimmat virtapaikat ovat sulana. Niissäkään ei lintuja juuri näy. Tulevan sääennusteen mukaan etelässäkin seuraavat yöt ovat -10 asteen tietämissä, sen jälkeen saamme taas aimo annoksen lauhaa matalapainetta Atlannin suunnalta. Vuoroin sataa lunta ja vettä, liukkaita kelejä on tiedossa. Useiden peräkkäisten lumitalvien jälkeen ei olisi pahitteeksi saada leuto talvi etelärannikolle. Miten tuleva talvi vaikuttaa hyönteis- ja kasvimaailmaan jää nähtäväksi. Huomio kiinnittyy myös myyräkansaan. Vuodeksi 2014 on luvattu hyvää myyrävuotta etelään. Miten paljon tänne vaeltaneet hiiripöllöt pesivät? Tuleeko uusi tuulihaukkojen poikasrengastusennätys? Kysymyksiä riittää. Vastaukset saadaan ensi kesänä. 

Salon ylpeys Veturitalli ja lippu salossa.

Varis seuraa tarkkaavaisesti ohikulkijoiden liikkeitä kadulla.

Kalasaalista ja armeijan joukkoja

Tänään oli hiljaisempi lintupäivä. Linnuista mainittakoot harmaahaikara, kaksi jänkäkurppaa ja viisi kottaraista räkättien, tilhien ja peippolintujen kera. Hylkeet lepäilivät luodolla Utön SW-puolella. Vesilintumuutto oli miltei olematonta, vain vähäisiä allimääriä lensi edestakaisin. Armeijan joukkoja pyöri saaressa huoltamassa tykkejä Kattrumpanilla ja Patterinmäessä. Kuljetuskopteri kävi pörräämässä Utön maisemissa laskeutuen myös helikopterikentälle. Paikalliset kalamiehet kävivät verkoillaan ja tulostakin syntyi: turskaa, siikaa, ahventa ja kampelaa sekä myöhemmin vielä iltapäivällä kolmikiloinen meritaimen Jannen toimesta. Oli hyvin mielenkiintoista seurata, miten rantavedessä vapaaksi päästetty alamittainen kampela sukelsi oitis pohjassa olevan leväkasvuston alle täydellisesti piiloon. Uskolliset kalakaverit harmaalokit saivat tälläkin kertaa osansa saaliista. Vaspuukia eli kilohailia löytyy myös Utön kyläkaupasta kalaherkuttelijoille.

Taivas auringonnousun aikaan.

Janne irrottaa ison turskan verkostaan.

Ylhäältä lukien siika, kaksi turskaa, ahven ja kampela saaliina.

Talvipukuinen kottarainen syömässä pihlajanmarjoja.

Armeijan kuljetuskopteri käväisi Utön maaperällä.

Marraskuinen kylänäkymä Utössä.

Pikkulokkimuuttoa ja sateenkaaria Utössä

Juuri ennen valostumista lounaasta ropsahti puolen tunnin mittainen reipas sadekuuro. Lähtöhetkellä ulos sää oli jo varsin siedettävä: +6 astetta ja lounaistuuli 3 m/s. Päivää kohti aurinko alkoi paistaa, näkyvyys oli yli 30 km ja tuuli voimistui hiukan. Heti luotsiasemalle päästyäni pikkulokkimuutto oli täydessä vauhdissa, linnut puskivat jokseenkin vastatuuleen hyödyntäen aaltojen pärskeissä olevia kala-apajia. Klo 8-9 välillä laskin noin 170 länteen muuttavaa pikkulokkia, joista valtaosa oli vanhoja lintuja. Muu vesilintuliikehdintä oli varsin vaisua, mm. pari riskilää, mustalintua, yksi paikallinen koirashaahka ja neljän lapasotkan parvi. Kahlaajat loistivat poissaolollaan. Päiväsaikaan maalinnusto oli niin ikään niukkaa, niittykirvinen, pajusirkku, punakylkirastas, viisi kottaraista, rautiainen, koiraspeippo mainitakseni. Hämärän saapuessa huuhkaja oli istumassa korvatupsut pystyssä päätään käännellen vakiopaikallaan Kobbenin kalliolla. Muita pöllöjä ei saaressa näkynyt.

Kaksi sateenkaarta, toisessa värit päinvastaisessa järjestyksessä.

Sateenkaaren toinen pää heijastuu veteen.

Panodraamakuva Utön satamalahden sateenkaaresta.

Merimerkit ja venevaja hehkuvat auringon valosta.

Sääilmiöt veivät tänäänkin ehdottomasti päivän huomion. Jos oli eilen myrskyä, niin tänään siitä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan iltapäivällä Utön ylle ja sivustalle saapui synkkiä sadepilviä auringon paistaessa takaa. Sehän tiesi näyttävien sateenkaarien ilmestymistä, läntisen kaaren pää oli Ormskärissä ja itäisen kaaren pää Kobbenin ja Kattrumpanin kohdalla. Toiseen päähän Enskärin rantaviivaan muodostui toinen sateenkaari viereen, ns. kaksoissateenkaari, jossa värit olivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ensimmäisessä. Auringon paistaessa alle 40 asteen kulmassa satamalahdelle merimerkit ja venevajat saivat osakseen hohtavaa ja kontrastikasta värikylläisyyttä. Samaan aikaan venevajan katolla eräs vanha harmaalokki kuljetti nokassaan kalan päätä kävellessään kaltevaa kattoa ylöspäin. Joka kerta nokasta tiputtuaan ahvenen pää vieri alaspäin useita metrejä. Sama toistui monta kertaa peräkkäin. Tällä lokilla oppi ei mennyt yrityksen ja erehdyksen kauttakaan perille.

Vanha harmaalokki kärkkymässä kalantähteitä.

Alas vierinyttä kalanpäätä haetaan taas venevajan katolla.

Rakkolevävalli kimaltelee auringon säteissä.

Pihlajanmarjoja löytyy vielä maahan pudonneina.

Myrskytunnelmia Utössä

Tämä päivä sujui merellä myrskyisissä tunnelmissa. Yhteysalus Eivor puski kuitenkin urheasti ja varsin tasaisesti Utöhön, jossa lounaistuuli yltyi parhaimmillaan 19-24 m/s. Sade loppui jo aamupäivällä ja sääkin kirkastui iltaan mennessä. Utössä oli vähän aikaan sähköt poikki ja iltapäivällä Paraisten lauttaliikenteeseen tuli katkos. Myrskylintuja ei kuitenkaan liiemmälti näkynyt. Aamulla tuuli oli ollut vielä kaakon puolella mistä syystä aaltojen harjoilla lepattelevia pikkulokkeja näkyi pitkin päivää koko Saaristomerellä. Saaressa olevat pikkulinnut ja rastaat pysyttelivät tuulensuojaisissa paikoissa. Huomenna on uusi tyynempi päivä luvassa. Silloin nähdään, onko tuuli tuonut tullessaan erikoisuuksia.

Tyrskyjä Utön eteläpuolella.

Aallot puskevat luotoja vasten.

Valkoisina pärskyviä aallonharjanteita.

Nuori pikkulokki itäniityn rannassa.

Muuttolinnut poistuvat ja puiden lehdet putoilevat

Lokakuun puolivälin maisema on muuttunut ennen näkemättömän kauniista ruskaluonnosta harmaampaan sävyyn. Puiden lehtiä putoilee runsaasti. Maaperä on saanut värikkään lehtikerroksen, joka tummuu ja maatuu karikkeeksi. Aamupakkaset ovat tulleet eteläänkin. Pohjois- ja Keski-Suomessa on jo lumipeitettä, Salon seudulla sää on vielä syksyinen, tosin hyvin kolean tuntuinen. Viimeiset muuttolinnut matkaavat etelään. Viime viikolla etenkin Kaakkois-Suomessa havaittiin voimakasta hanhimuuttoa. Kymmenettuhannet arktiset valkoposkihanhet muuttivat alueemme kautta Venäjän suuntaan, osa parvista levähti ruokailemaan sikäläisille sänkipelloille. Tällä viikolla hanhimääriä lasketaan enää sadoissa ja tuhansissa. Pohjoisen talvikelit ovat laittaneet Lapin lintuihin vauhtia. Läpimuuttavia tunturikiuruja ja tilhiä on jo tavattu etelärannikkoa ja saaristoa myöten. Syyskuun lopulla löydetty samettipääkerttu sinnittelee yhä Porin Reposaaren tyrnipensaikossa metallirengas jalassaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, kuinka pitkälle linnun eväät riittävät.

Venäjän valkoposkihanhia on laskeutunut pellolle ruokailemaan.

Paikallisista linnuista korttelimme turkinkyyhkyt ovat parveutuneet. Parhaimmillaan niitä näkyi 11 yksilön porukka. Yleensä ne viihtyvät 4-5 yksilön ryhmässä. Lajia havaitsee päivittäin Salon Moision kulmilla. Pöllöt ovat liikekannalla, etenkin helmi- ja sarvipöllöt. Reviireillään oleskelevat lehtopöllöt ääntelevät leudolla kelillä syksyisin jopa päivänvalossa. Närhet kuskaavat tammenterhoja oikein urakalla omiin talvivarastoihinsa. Pyrstötiaisparvia kiertelee ja vaeltelee rannikkoja pitkin aina Utöhön asti. Pitkä syksy on ollut kasviston kannalta myös poikkeuksellinen. Pajunkissoja on putkahtanut esiin Salon Halikonlahdella. Mm. valkovuokko tavattiin kukkimasta viikon aikana toista kertaa tänä vuonna. Hyönteisiäkin on edelleen lennossa. Joukko yöperhosia, lähinnä harvoja mittareita ja yökkösiä lentelee lokakuun pimeinä iltoina. Etelärannikon saarista on saatu harvinaista sulkanirkkoa (Ptilophora plumigera), joka tulee valolle. Kausi jatkuu ensimmäiseen lumentuloon asti.

Pajunkissat ovat avautuneet leudossa syysilmassa.

Merenrannan rariteetteja syksyn koleudessa

Syyskuun viimeiset päivät olivat todella koleita. Linturariteettien löytymistä se ei kuitenkaan haitannut. Menneenä viikonloppuna Porin Reposaaresta löydettiin Suomen neljäs samettipääkerttu (Sylvia melanocephala), josta bongarit saivat pinnamakeaa vatsan täydeltä. Edellisestä Lågskärin lintuaseman bongauksesta oli ehtinyt kulua jo peräti 17 vuotta. Ensimmäisenä löytöpäivänä vain harvat näkivät linnun, mutta seuraavina päivinä lokakuun puolelle lintu havaittiin ensin ääntelevänä voimakkaasti rätisten aamuhämärissä lumimarjapensaikon luona, mistä se valoisalla siirtyi lyhyen matkan merenrannan tyrnipensaikkoon jatkuvasti liikkuen ja matalalla maanrajassa kähmyillen. Kuvia linnusta ei juuri saatu ja jos saatiinkiin niin ei ainakaan kovin hyvätasoisia. Usein lintua nähtiin vain sekunnin pari kerrallaan, joskin tumma päälaki, valkea kurkku, harmaa selkä, valkoiset pyrstön reunat ja punainen iris erottuivat hyvällä onnella ja sijoittumisella. Elämänpinna tuli luonnollisesti lajista. Tyrnipensaissa oli vielä paljon marjoja, joita muut kertut, mm. herne-, lehto- ja mustapääkertut popsivat. Lokakuun alussa toverit olivat jo häipyneet samettipään jäätyä onneksi paikalle. Tänään rantaviivassa piippaili vielä myöhäinen meriharakka.

Tyrnipensaissa oli runsaasti marjoja Porin Reposaaressa.

Aamuruskoa taivaalla syyskuun viimeisenä päivänä. 

Tässä välissä kuun vaihteessa oli pikainen parin yön Utön käynti. Syyskuun viimeisenä päivänä itätuuli puhalsi rariteettia ja pikkukivaa saareen. Päivän listassa oli paljon mielenkiintoisia lajeja: lyhytnokkahanhi, muuttohaukka, arosuohaukka, jänkäkurppa, leveäpyrstökihukandi, hiiripöllö, pikkutikka, pähkinähakki, närhi, kirjosiipikäpylintu, nokkavarpunen, pikkusirkku ym. Pikkulokkeja muutti aamupäivällä mukava määrä. Tenovuon Jorman blogista voi katsoa tarkemmat tiedot. Ulkosalla piipahti amiraali ja Janne oli saanut verkolla suutarin, joka on ulkosaaristossa epätavallinen kalavieras. Lokakuun ekana päivänä saareen oli jäänyt vaelluksen jäljiltä pari närheä ja hakki. Hippiäisillä, puukiipijöillä, peipoilla ja kulorastailla oli kovaa liikehdintää. Meripelastusseuran vene käväisi saaressa. Laivamatkoilla ei näkynyt juuri mitään. Täsmäretket olivat varsin antoisia. Lähipäivät ovat ennusteen mukaan jälleen aurinkoisia ja lämpimiä. Syksy saa jatkoa.

Pähkinähakki tupsahti maanantaina Utöhön.

Suutari eksyi Jannen kalaverkkoon Utössä.