Suven lintuharvinaisuuksia

Ahvenanmaan Kökarin saaristomaisemista löytyi Suomen ensimmäinen kiharapelikaani viime viikonlopulla. Samainen lintu nähtiin aiemmin Ruotsissa. Havainto tietysti odottaa RK:n hyväksyntää ja tulkintaa luonnonvaraiseksi harhailijaksi. Kiharapelikaania tavataan Kaakkois-Euroopassa Välimeren seudulla. Pitkän matkan lintu on joka tapauksessa tullut. Jyväskylässä piipahti samaan aikaan paksujalka, joka vierailee meillä lähinnä kesäisin. Raisionlahden hyville lietteille tupsahti tundrakurppelo, joka oli laatuaan toinen TLY:n alueella. Pikkukanadanhanhi viettää yöttömän yön päiviä yhä Utsjoella. Viimeisinä muuttajina saapuneita lapinuunilintuja löytyy Pohjois-Lapista. Ennen juhannusta Merijärvellä tavattiin maamme toinen aasianpääskykahlaaja. 

Salon Halikonlahden maisemaa. 

Tänä vuonna syntynyt pajusirkku.

Kirjosiepot ja sinitiaiset ovat onnistuneet pesinnöissään hyvin. Salon Halikonlahdella pesästä lähteneitä nuoria pajusirkkuja tiksuttelee ruovikoissa, kun vanhat koiraat laulavat aktiivisesti jo toista kierrosta. Ruoko- ja rytikerttusilla samoin kuin kertuilla on kiire syöttää poikasiaan. Muutama luhtakerttunen piileskelee myös ruovikkopensaikoissa, laulu kuitenkin paljastaa lajin olemassaolon kuuluvasti. Peltolinnut ovat vähentyneet dramaattisesti nykyään. Tuulihaukkoja näkyy lekuttelevan peltomaisemissa kiitos pöntötysten. Pääskyjä tulee entistä vähemmän Suomeen. Pesivät pääsky-yhdyskunnat ovatkin harvinainen näky. Perhosmaailma on ollut varsin köyhä viileiden öiden vuoksi. Yöperhoslajisto on ollut niukkaa vailla harvinaisuuksia. Vaeltaneita amiraaleja tapaa monissa paikoissa, nokkosperhosella on jo tuore kesäpolvi lennossa. 

Luhtakerttunen on taitava laulaja.

Lehtokurpan poikaset maastoutuvat ympäristöönsä hyvin.

Kesän vehreyttä, kukkia ja lintujen poikasia

Kesäyöt jäävät mieleen yölaulajista ja valoisuudesta. Kehrääjät surisevat metsissä, käet kukkuvat ja lehtokurpat lentävät soidinrataansa. Kosteikolla raksuttavat ruisrääkät, satakielten laulukonserttia säestävät luhta- ja viitakerttuset sekä sirkkalinnut. Vielä on tulijoita kevätmuutolta kun ensimmäiset kahlaajat poistuvat jo maastamme. Maastossa näkyy yhä enemmän linnunpoikasia, kottaraisia, rastaita, tiaisia ja pikkuvarpusia. Pelloilla töyhtöhyypän poikaset yrittävät suojautua parhaansa mukaan pedoilta. Lehtopöllön poikaset kerjäävät emoilta ruokaa hämärän tultua. Varpuspöllökatraat menestyvät paremmin korpikuusikoiden kätköissä. 

Vielä lentokyvytön lehtopöllön poikanen.

Pöntössä tusina sinitiaisen poikasta. 

Linturariteettien suhteen painopiste on jatkuvasti ollut pohjoisen suunnassa. Touko-kesäkuun vaihteessa Kuhmossa puputteli idänkäki, lieneekö sama töyhtökiuru, joka löytyi Vaasasta ja vähän myöhemmin Oulusta ja nyt Kilpisjärven mökkialueelta. Suunta ja päivämäärät sopisivat hyvin, mutta etäisyydet ovat siltikin mittavia. Inarista löytyi sepeltaskukoiras kesän vietossa. Utsjoella Tenovuon varressa on lymyillyt varsin erikoinen rariteettikeskittymä, lyhytnokka-, kilju- ja pikkukanadanhanhi sekä ruostesorsa. Amerikankurmitsa löytyi puolestaan Torniosta. Etelässä on havaittu pitkä liuta pikkurariteetteja. 

Pikkulepinkäiskoiras tähystää metsäreviirillään. 

Punavarpuset viihtyvät Halikonlahden pensaikoissa. 

Kevätyöt ovat olleet viileitä ja se on näkynyt valorysän saalistilastoissa. Yöperhosia on ollut sangen vähän. Kiitäjiä tulee valolle yksin tai kaksin. Päiväsaikaan lentävä nastakehrääjäkoiras on tuttu näky metsäpoluilla. Kesäkuun alussa on alkaantunut ilmaantunut vaeltajia kuten gammayökkösiä, amiraaleja ja ohdakeperhosia. Kasvisto rehottaa ja luonto on kauneimmillaan. Mäkitervakot loistavat punaisina tienvarsien rinteillä ja kalliokedoilla, suopursut tuoksuvat soilla, kielot, syreenit ja pihlajat kukkivat parhaimmillaan. Mänty pölisee erityisen voimakkaasti, keltaista siitepölyä kulkeutuu kaikkialle tuulen mukana. 

Nastakehrääjäkoiras päivälevolla. 

Suomen kansalliskukka kielo kukkii.